torstai 31. joulukuuta 2015

Vuosi 2015

Tammikuu
  • Hyppäsin Pöpöllä "kunnolla" ensimmäistä kertaa. Esteet tosin olivat kuvan ristikon kokoisia :D. Tipuin myös Pöpöltä ensimmäistä kertaa samalla ratsastuskerralla. Pikkurillini turposi ja vääntyi, mutta mitään vakavaa ei sattunut.
  • Pöppö oli ollut minulla melkein kolme kuukautta ja ensimmäistä kertaa minusta tuntui, että aloimme tuntea toisiamme vähän paremmin ja luottaa vähän enemmän. 


Helmikuu

  • Helmikuusta en muista paljoa, mutta ratsastimme pellolla pienellä auratulla alueella. Siinä oli hyvä pohja ratsastaa, mutta tila oli aika pieni. 
  • Oli paljon ihania aurinkoisia talvipäiviä ja Pöpön kanssa meni ihan hyvin.


Maaliskuu

  • Kävin Sarin tallilla ratsastamassa Sani-ponilla. Harjoittelin ensimmäistä kertaa laukanvaihtoja. Tunti oli todella mukava, ja päätin mennä kys. tallille leirille kesällä.
  • Kävimme Levillä lomalla ja Pöppö vietti vapaaviikkoa. Loma sattui juuri hyvää väliin, koska kaikki pohjat olivat todella huonossa ratsastuskunnossa. 
  • Maaliskuu meni Pöpön kanssa aika pitkälti kävellessä, kun pohjat tosiaankin olivat niin huonossa ratsastuskunnossa.
  • Käytiin kerran naapurimme ja hänen hevosensa kanssa maastossa. Pöppö oli aika hermostunut ja niin olin minäkin! Selvittiin kuitenkin hengissä maastosta :)

Huhtikuu

  • Huhtikuussa kävimme pari kertaa ratsastamassa naapuremme kentällä, kun naapurimme piti meille tuntia. Tuntien ansiosta opin ratsastamaan Pöppöä vähän paremmin ja minusta tuli vähän rohkeampi. 
  • Lumien sulettua pelto paljastui kiviseksi ja kuoppaiseksi ja Pöppö kompasteli aika paljon ja varoi jalkojaan. 
  • Tipuin Pöpöltä toisen kerran, kun se kompastui. 


Toukokuu

  • Pöppö oli ollut minulla puoli vuotta ja tämän kuun aikona saimme taas vähän enemmän luottamusta.
  • Pöpön satula oli jo vähän aikaa ollut sille epäsopiva, joten Pöpön selkä oli kipeytynyt. Ratsastin paljon ilman satulaa ja Pöppö kävi hieronnassa. Saimme uuden satulan. 
  • Pöppö pääsi laitumelle loppukuusta.
  • Koulu loppui ja kaverini kävivät moikkaamassa ja ratsastamassa Pöpöllä.


Kesäkuu

  • Kävin pitkästä aikaa Vehmaan tallilla ja sain ratsastaa hienolla Fantti-hevosella.
  • Ratsastelimme Pöpön kanssa pellolla uudella satulalla. Pelto ei edellenkään ollut hyvä paikka ratsastaa. Haaveilin joka päivä kentällä ratsastamisesta :D
  • Kesäkuu oli minulle henkisesti rankka kuukausi, mutta Pöppö auttoi jaksamaan ♥!
  • Kävimme Sarin tallin leirillä, jossa oli todella mukavaa! Pääsin ratsastamaan muillakin hevosilla kuin Pöpöllä. Pöpön kanssa opimme vähän lännenratsastusta :)
  • Vaihdoin Pöpön mukana tulleen onton nivelen, painavampaan kolmipalaan.


Heinäkuu

  • Heinäkuusta en muista juuri muuta kuin Vehmaan tallin ratsastusleirin. Tammikuun pikkuristikot vaihtuivat nyt ihan järkevän kokoisiksi esteiksi. Oli niin helppoa hypätä, kun joku oli neuvomassa koko ajan! Hypättiin Pöpön kanssa 70cm! 
  • Leirillä tehtiin muutakin hauskaa ja ratsastin melkein kaikki tunnit Pöpöllä.


Elokuu

  • Elokuu oli ihana, tapahtumarikas kuukausi! Oli lämmintä ja kaikki meni tosi kivasti.
  • Oli ihanaa touhuilla kaikkea Pöpön kanssa ja uskalsin kokeilla kaikkea uutta ja jännittävää.
  • Käytiin kahden ja puolen tunnin maastossa naapurimme kanssa ja ensimmäistä kertaa Pöppö laukkasi maastossa ilman pukkeja! 
  • Käytiin Pöpön kanssa ensimmäistä kertaa uimassa meidän rannalla. Pöppö pelkäsi epätasaista pohjaa, mutta uskalsi silti uimaan kanssani!
  • Pesin Pöpön meidän pihalla, kun oli niin lämmintä.

Syyskuu

  • Syyskuussa Pöppö pääsi kunnon laitumelle ja sai kunnolla syödäkseen. Pöppö lihosi ja alkoi näyttää ihan hevoselta ;)
  • Ohjasajoin Pöppöä pitkästä aikaa ja meillä molemmilla oli kivaa.
  • Keksittiin kaikkea maastakäsin puuhailua, kun en halunnut ratsastaa epätasaisella pellolla.
  • Pöppön kanssa touhuilu auttoi koulustressin ja -kiireiden keskellä.


Lokakuu

  • Pöppö muutti kotiin! 
  • Päästiin ratsastamaan kentällä ja meillä meni hetken todella hyvin!
  • Opin ratsastamaan Pöppöä kunnolla: niin että se liikkui pitkiä pätkiä oikeasti rentona ja kuunnellen. 
  • Sitten alkoi vaikeudet. Pöppön satula jäi taas epäsopivaksi ja se pukitteli kipeytyneen selän takia. Pöppö myös ontui oikeaa takastaan.
  • Käytettiin Pöppöä klinikalla raspattavana ja muutenkin "yleistutkimuksessa". Klinikalla Pöppö ei ontunut mitään jalkaansa, joten saatiin vain ohjeeksi ottaa uudelleen yhteyttä, jos ongelmat ilmenisivät uudelleen. 


Marraskuu

  • Heti marraskuun alussa meillä tuli vuosi yhteistä aikaa täyteen ♥:)
  • Marraskuussa oli ihanat pari päivää kunnolla lunta, kunnes se suli pois.
  • Pöppö sain uuden satulan: kunnollisen Prestigen satulan, joka oli sille varmasti sopiva. 
  • Käytiin suhteellisen paljon maastossa ja Pöpön pukitteluongelma vain jatkui. Ajattelin, että Pöpön selkä olisi vielä arka edellisen epäsopivan satulan jäljiltä.
  • Hypätiin pitkästä aikaa.
  • Irtojuoksutin Pöppöä ensimmäistä kertaa.

Joulukuu

  • Joulukuu ei vaikuttanut oikein jouluiselta. Vettä satoi, eikä lunta näkynyt missään. 
  • Käytiin maastakäsin maastossa ja taluttelin paljon Pöppöä.
  • En ratsastanut tässä kuussa melkein yhtään, koska aavistin, että Pöpön pukittelu ei johdu selästä eikä satulasta. 
  • Joulu oli ja meni. Aattoaamu meni itkiessä ja -ilta sitten onneksi jo vähän iloisimmissa merkeissä. 
  • Loppukuusta tuli onneksi pakkasta, toivottavasti sitä luntakin tulisi kohta. 
  • Meidän ihanat heppatutut katsoivat Pöpön juoksuttaessa ja totesivat, että se ontuu oikeaa etusta. Varattiin taas aika klinikalle ja toivotaan, että saadaan selville mikä Pöpöllä on. 

Tänä vuonna olen kirjoitellut aika vähän blogiin. Lukio on vienyt oman aikansa ja Pöppö tietysti vielä enenmmän. En myöskään tykkää kirjoittaa kaikista epäonnistumisista, koska silloin joku tulee aina haukkumaan. 

Kokonaisuudessaan vuosi on ollut todella tapahtumarikas! Paljon onnistumisia ja paljon epäonnistumisia. Pois en kuitenkaan vaihtaisi mitään. Tämä vuosi on kasvattanut minua todella paljon: olen saanut iloita ja nauraa, sekä itkeä ja surra. Kiitos kaikille, jotka olette kuuluneet minun vuoteeni. Olette ihania!



Kiitos vuodesta 2015!

torstai 24. joulukuuta 2015

Kaksi rikkinäistä yhdessä


Kun ei vaadi mitään,


 ei toivo liikaa


 ja antaa kaikkensa,


 kaksi rikkinäistä yhdessä


 on enemmän kuin yksikään rikkoutumaton yksin. 


ILOISTA JOULUA KAIKILLE!

♥ 

lauantai 19. joulukuuta 2015

Puhelimen tyhjennystä


----------------

  1. Lumi olisi kyllä todella kova sana nyt!
  2. Oli niin ihanan näköistä, kun hetken aikaa oli paljon lunta.
  3. Kyllä nyt pitäisi meidän näkyä pimeässäkin.

-----------------


  1. Otettiin Pöppiksen kanssa jouluisia kuvia nyt viikonloppuna. Niistä lisää myöhemmin!
  2. Rohmustakin pari kuvaa.
  3. Yleensä en osaa piirtää yhtään koiria, mutta tämä onnistui ihan hyvin!
  4. Pöppö pelkäsi tuota kuusenkoristetta ihan kuollakseen :D

----------------


  1. Juhlittiin mun synttäreitä perjantaina 18.12.
  2. Kerrankin onnistunut kuva.
  3. Mun syyslukukauden kaikkien aineiden keskiarvo oli 8.8

------------------


  1. Käytiin yksi päivä Pöpön kanssa maasta käsin pitkä lenkki.
  2. Tyhmä poni.
  3. Pakkanenkin olisi enenmmän kuin kiva. Ällöttävää, kun on niin kuraista ja märkää...

---------------


  1. Loppuun vielä kuvat Rikistä ja Rohmusta.
  2. Tää on hauska, koska Rohmun ilme on niin innostunut :D
---------------

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Pitkästä aikaa... esteitä!

Hypättiin tänään pitkästä aikaa Pöpön kanssa. Viimeksi ollaan hypätty ratsastusleirillä kesällä, joten taidot olivat, ainakin minulla, hieman ruosteessa. Pöpölläkin oli aina välillä ihan omanlainen tyyli ylittää esteitä. Ensin jarrua ja sitten suunnilleen paikoiltaan yli. Tämän takia hyppyihin oli vähän vaikea päästä mukaan. Siitä olen kyllä ylpeä, ettei Pöppö kieltänyt kertaakaan! Kuvista tuli nyt vähän sumeita, kun aurinko ei paistanut, mutta toivottavasti niistä saa jotain selvää.

Laitoin alkuun kaksi puomia maahan ja jonkin verran väliä niiden välille. Meniin pari kertaa näin, mutta pyysin äitiä sitten ottamaan toisen puomin pois, kun en osannut katsoa väliä niin, että Pöpön laukka olisi sopinut siihen hyvin. Pöppö oli niin innoissaan! Ensimmäisellä kerralla pyysin Pöpöltä ravia, mutta herra halusi omatoimisesti laukata nähtyään puomit. Ensimmäinen puomien ylitys ei mennyt oikein nappiin, koska Pöppö säikähti vastaan jouksevaa koiraa, eikä suostunut menemään lähellekkään puomeja. Toisella kerralla meni jo paremmin, kun koira pysytteli kauempana. 

Puomeja mentiin molempiin suuntiin ja sitten nostettiin este noin 55cm korkuiseksi. Pöppö hyppäsi esteen hienosti, tosin vähän omaperäisellä tavalla, mutta hyppäsi kuitenkin! Hypittiin tätä estettä muutamia kertoja ja sen jälkeen nostettiin estettä yhdellä reiällä eli este oli kai 60cm. Ensimmäisellä kerralla, kun kokeilimme tätä 60 senttistä estettä, Pöppö hidasti ihan todella paljon esteelle. En oikein tiennyt mitä siinä olisi pitänyt tehdä, joten kannustin vain Pöppöä eteenpäin ja se päättikin hypätä esteen paikoiltaan. Tästä tilanteesta olisi ollut hauksaa saada kuva, mutta äitikin taisi luulla ettei Pöppö aijo mennä yli.

Hypittiin tuo 60cm pari kertaa ja sitten lopeteltiin, kun Pöppö oli jo ihan hikinen kaulasta ja mahan alta. Pöppö hikosi aika paljon, vaikka käveltiin aina esteiden välillä. Se on nyt ruvennut hikoamaan todella helposti, kun sille on kasvanut talvikarvaa. Eihän se mitenkään vaarallista ole, mutta vähän ärsyttävää, kun sitä saa kuivatella todella pitkään monen eri loimen alla, ennen kuin se kuivuu kokonaan. 

Tässä on kyllä esteistunta ihan parhaillaan! Taisin jäädä hieman jälkeen hypystä... Joku tarkka silmäinen saattoikin huomata, että meillä on vaihtunut satula. Meillä kävi satula-auto vähän aikaa sitten, kun Pöpön entinen satula oli jäänyt sille liian pieneksi. Tykkään paljon enenmmän tästä nykyisestä satulasta, vaikka joudunkin maksamaan itse osan siitä. Ja onhan se Pöpöllekin paljon parempi!

Tämä oli varmaan paras kuva minun osaltani, joten oli pakko laittaa se, vaikka se onkin vähän sumea. Voisin kyllä ihan vakavasti harkita jollekin estetunnille menoa! :D

Ensi kertaan sitten. Hei hei!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Vuosi yhteistä matkaa takana

1.11.2014 kävimme kokeilemassa Pöppöä ja nyt tuosta päivästä on kulunut tasan vuosi. Ensimmäinen yhteinen vuosi Pöpön kanssa, ja voin sanoa, ettei se ole ollut helppoa! Ei sinne päinkään, mutta mitään hetkeä en vaihtaisi pois. Virheistä oppii ja vastoinkäymiset vahvistaa. Paljon ollaan koettu yhdessä, sekä hyviä asioita, mutta myös niitä huonoja. Joskus sitä miettii, kuinka olisi niin paljon helpompaa, jos ei olisi omaa hevosta, mutta hetken kun asiaa miettii: ymmärtää kuinka rakas siitä omasta hevosesta on tullut, eikä haluaisi ikinä luopua siitä. 

Virheistä oppii ja vastoinkäymiset vahvistaa.

Joku epäili jo, etten rakasta Pöppöä, mutta sen voi teille kertoa, että te ette tiedä kaikkea. Miten asiat ovat ja miten ne ennen olivat, enkä minä kaikkea voi blogiin kirjoittaa. Ennen kun kommentoi jonkun toisen blogiin ilkeästi, voisi miettiä: miksi haluaa tehdä sen ja uskaltaisiko saman sanoa kasvokkain kyseisen henkilön kanssa. Neuvoja otan mielummin vastaan oikeita ihmisiltä kuin anonyymeiltä. Minulla on kuitenkin monta taitavaa ja ihanaa heppatuttua, joilta voin apua kysyä, joten en tarvitse apua anonyymeiltä, varsikaan jos en sitä ole edes kysynyt. 

Ennen kun kommentoi jonkun toisen blogiin ilkeästi, voisi miettiä: miksi haluaa tehdä sen ja uskaltaisiko saman sanoa kasvokkain kyseisen henkilön kanssa.

Pöppö on kaikkein ihanin hevonen, jonka olen koskaan tuntenut. Jos olen surullinen, se tulee luokseni ja laittaa päänsä olkapäälleni. Pöppö ei luota minuun 100 prosenttisesti, mutta en minäkään luottaisi, jos olisin vaihtanut kotia seitsemän kertaa. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että se luottaa minuun enemmän kuin vuosi sitten, ja oppii varmasti vielä luottamaan lisää. Pöppö on jo sen verran elämää nähnyt, että ansaitsee rennon ja rauhallisen kodin, jossa mennään hevosen ehdoilla. 

Jos olen surullinen, se tulee luokseni ja laittaa päänsä olkapäälleni.

Ja vastaus tuon epäilevän anonyymin kommenttiin on: En olisi ikinä osannut aavistaa, että hevosesta voisi tulla näin tärkeä minulle, mutta nyt tiedän. Rakastan Pöppöä aidosti, koko sydämestäni, vaikka se välillä idiootti onkin ;)!



Rakastan Pöppöä aidosti, koko sydämestäni, vaikka se välillä idiootti onkin ;)!


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Itsetehty lampaankarvasatula (onko selkä taas kipeä?)

Kuvat ovat tänään vähän sumeita, koska objektiivissäni on jotain vikaa, eikä se tarkenna kunnolla...
Aidot lampaankarvasatulathan maksavat todella paljon, joten rupesin miettimään: onnistuisikohan jos sellaisen teksi itse. Ajatuksen sain jo kauan sitten, mutta itse satulan sain valmiiksi vasta tällä viikolla. Eihän se tietenkään ole niin hieno kuin aito ja oikea lampaankarvasatula, mutta kelpaa meille (ainakin toistaiseksi ;)). Satulan pohja on siis vanha satulahuopa, joka on leikattu satulanmuotoiseksi ja sen päällä on ohut kerros vaahtomuovia. Myös nuo palat (esim. takakaari) on tehty vaahtomuovista. Vastinhihnat on tehty vanhasta nahkavyöstä ja koko komeus on päällystetty lampaankarvan näköisellä kankaalla.


Tänään päätin sitten koeajaa "lampaankarvasatulan". Siellä oli kyllä aika erilaista istua kuin kokonaan ilman satulaa, mutta meno tuntui paljon pehmeämmältä! Pöppö tnntui jo ravissa vähän oudolta ratsastaa, mutta ajattelin sen johtuvan uudesta satulasta ja siitä etten osannut istua vielä siellä. Oikeaa laukkaa nostaessa huomasin eron normaaliin menoon. Se oli paljon nelitahtisempaa kuin normaalisti, vaikka oikea laukka on Pöpöllä parempi kuin vasen. Ihmettelin sitä vähän aikaa, mutta ajattelin että se oli vain jäykkyyttä. Vasta kun yritin nostaa vasenta laukkaa, tajusin että nyt ei ole kaikki hyvin. Pöppö ei suostunut nostamaan laukkaa, vaan pukitti aina, kun pyysin sitä nostamaan. Pöpöstä huomasi, että siihen sattui. Sain laukan kyllä nousemaan, mutta se oli ihan järkyttävää! Jätin laukkaamisen siihen ja ravasimme sitten vielä hetken. Käveltiin vielä kunnon loppukäynnit ja tallissa kylmäsin Pöpön jalat ja laitoin sille loimia niskaan.

En ymmärrä kuinka näytän aina niin iloiselle kuvissa, joissa Pöppö temppuilee. Oikeasti en ollut iloinen!
Pöppö käyttäytyi ihan samalla tavalla kuin silloin keväällä, kun sillä oli selkä kipeä. No huomenna ollaan varmasti viisampia kun käydään klinikalla! Hevosen omistaminen on niin kivaa, kun koko ajan oppii uutta ja tulee viisammaksi. Lampankarvasatulasta vielä sen verran, että se toimi ihan hyvin. Kunhan ei nyt hajoisi heti :D


Tässä vielä video tämän päivän ratsasteluista. Kaikki videopätkät ovat aika samanlaisia, koska ratsasin tänään todella rennosti ja vähän aikaa, niin ei tehty mitään erikoista.

perjantai 23. lokakuuta 2015

Ravailua videon muodossa + uusi ulkoasu

Mainitsin, että teen tiistain ratsasteluista erillisen postauksen, kun minulla on videoitakin, mutta ei näillä materiaaleilla taida ihan kokonaista postausta syntyä (ainakaan kunnollista sellaista). Katsoin videot vasta myöhemmin, kun olin jo kirjoittanut edellisen postauksen. Siellä oli vain kaksi järkevää pätkää ja molemmat ravista. Muut videot olivat tyyliin alkukäynneistä :D. No ei se haittaa! Tuolla videolla on nyt ainakin ne kaksi ravipätkää.



En tiedä uskallanko tätä ääneen mainita (saatikka kirjoittaa), kun kaikella sellaisella on tapana kostautua, mitä ääneen sanoo: mutta ollaan me kyllä aika paljon kehitytty tässä melkein vuoden aikana! Pöppö on siis tosiaan ollut mulla kohta jo vuoden. Vähänkö aika menee nopeasti!

Asiasta sadanteen: blogissa muuttui ulkonäkö. Bannerista kiitos Matildalle, se on upea! Muutenkin tykkään tästä ulkoasusta, kun se on niin kivan värinen.

Ensi kerralla voisin tulla kirjoittamaan vasta, kun minulla on muutakin materiaalia kuin turhaa jaarittelua vailla päätä tai häntää.




tiistai 20. lokakuuta 2015

Pöppö muutti kotiin!

Viime postauksessa mainitsemani "suuri uutinen" oli siis se, että Pöppö muutti meille kotiin. Oma hevonen omassa pihassa: mikä unelma! Tai ei Pöppö ihan meidän pihassa asusta, mutta ihan meidän naapurissa mummon ja ukin pihalla. 
Viime postauksessa sanoin, että tapahtuu jotain iloista, mutta samalla surullista. Minulla olikin kyllä aika haikeat fiilikset lähteä pois meidän entiseltä tallipaikalta, mutta samalla oli ihanaa ajatella, että Pöppö ihan oikeasti muuttaa kotiin. 

Tuotiin Pöppö kotiin vasta aika illalla, jolloin oli jo pimeää. Pöppö oli vähän hermostunut ja ymmärtäähän sen. Seuraavana aamuna, kun laskin Pöpön ulos, se juoksi aitausta ympäri ihan ihmeissään ja oli koko päivän normaalia säikympi. Tänään se oli jo huomattavasti rauhoittunut ja enemmän oma itsensä. Tällä hetkellä Pöppö on yksin. En tiedä tuleeko Pöpön kaveriksi joku poni tms, kun minä en niistä asioista voi päättää. Pöppö on kuitenkin sellainen hevonen, ettei se tykkää esim. jos muut hevoset rapsuttelevat sitä tai tulevat liian lähelle, mutta olisihan se Pöpöllekin paljon mukavampi, jos sillä kuitenkin olisi joku kaveri!



Saadaan käydä meidän naapurissa ratsastamassa kentällä. Pöppö on ollut ihan superhyvä nyt parin päivän ajan! Siitä teen erillisen postauksen, kun minulla on kerrankin videoitakin. Toivotaan nyt, ettei tämä kaikki onni ole vain väliaikaista. Varsinkin, kun ensi viikon maanantaina suunnataan klinikalle ja ell raspaa Pöpön hampaat ja tekee ns. vuositarkastuksen. Pöpön oikea etunen on vähän turvoksissa muihin jalkoihin verrattuna. Se ei kuitenkaan onneksi ole puristusarka, eikä Pöppö onnu sitä yhtään, joten toivotaan ettei se ole mitään vakavaa! 


Kysykää jos jäi jotain epäselväksi, mutta muistakaa kuitenkin etten julkaise/vastaa sellaisiin kommentteihin joita en halua!


lauantai 17. lokakuuta 2015

Pikakuulumiset




Nämä kaksi kuvaa. Aamulla kun astuu ulos ja menee odottamaan bussia, tulee ikävä kesää, ja sitä ettei tarvinnut palella, varsinkin kun olen aikamoinen vilukissa. Kesällä jo suht kevyenkin ratsastuksen jälkeen oli ainakin tarpeeksi lämmin, kun nyt sormet jäätyy jo lyhyestäkin ratsastuksesta! 


Pöppö oli alku- ja keskikesän laitumella, jossa ei ollut paljoa syötävää, joten se ei lihonnut yhtään. Loppukesäksi se pääsi kunnon laitumelle, jossa se lihoi oikein kunnolla! Niin kunnolla ettei vyökään enää mennyt kiinni. Se, että Pöppö lihoi oli siis todella hyvä juttu, kun se on aina ollut vähän "aliravittu". 


Ollaan nyt Pöpön kanssa otettu todella rennosti viime aikoina. Siitä ajattelin kirjoittaa ihan oman postauksen. Mutta tämän postauksen tärkein asia tulee tässä:
näillä näkymin sunnuntaina eli huomenna tulee tapahtumaan jotain suurta. Jotain niin iloista, mutta samalla myös surullista... Siitä lisää myöhemmin! 

Ps. Kuvasin myös yksi päivä mydayn, joten sellainenkin on tulossa jossain vaiheessa tänne näkyviin. 

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Mitä Pöppö tekee kun?

Mitä hevoseni tekee, kun..

Ratsastus
... nousen sen selkään? Yleensä seisoo kiltisti paikoillaan, joskus saattaa lähteä varovasti kävelemään.
... kävelen pitkin ohjin alkukäyntejä? Joinakin päivinä kävelee kiltisti, joinakin taas jää kyttäilemään kaikkea.
... se ei jaksaisi lähteä töihin? Se lähtee tallista haluttomasti ja yrittää jumittaa.
... pyydän sitä vaihtamaan laukkaa? En yhtään tiedä, enkä aijo vielä kokeilla. Varmaan vain hämmästyisi, eikä tietäisi mitä pitää tehdä. 
... se pelkää jotain estettä? Pöppö ei ole vielä minulla ollessaan pelännyt mitään estettä, kun emme ole hypänneet mitään pelottavia esteitä. Mutta veikkaan, että se jäisi tuijottamaan sitä jo kaukaa, eikä menisi lähelle.
... maastossa pitäisi mennä ojan yli? Ei olla menty ojan yli. Kerran Pöppö kyllä tipahti ojaan puoliksi, mutta sitä tuskin lasketaan.
... tipahdan? Tähän asti Pöppö on molemmilla kerroilla jäänyt seisomaan paikalleen, heti tiputtuani.
... maastossa tulee traktori/joku muu iso auto vastaan?  Normaaleja autoja se ei ole pelännyt, isommista autoista en osaa sanoa. Riippuu varmaan tilanteesta. 
... käytän raippaa? Ikään kuin väistää raippaa. En mielelläni käytä Pöpöllä raippaa.




Hoitotoimenpiteet
... puhdistan kaviot? Nostaa kaviot yleensä jo valmiiksi ja pitää niitä kiltisti ylhäällä.
... pesen sitä? Seisoo kiltisti paikoillaan. 
... laitan sille suitset? Haukottelee joskus ennen suitsien laittoa, mutta ottaa kuolaimet itse, kun niitä vain tarjoaa sille.
.. kiristän satulavyötä? Joustotonta vyötä kiristäessä luimii vähän ja heiluttelee päätään, joustollisen vyön kanssa ei ole mitään ongelmia.
... suihkutan hyttysmyrkkyä? On melko normaalisi. Vähän varautuneempi, muttei tee mitään. 
... haen sen sisälle tarhasta tai laitumelta? Yleensä tulee viheltämällä ja huutamalla portille, jos vain kuulee. Jos Pöppö ei kuule pitää mennä vähän lähemmäs, ja sitten kun se kuulee, se tulee.





Sekalaiset
... se on yksin tallissa/tarhassa ja muita hevosia ei ole näkyvissä? Tallissa on ihan normaalisti, tarhassa ihmettelee hetken, mutta sitten lähtee puuhailemaan jotain muuta. 
... se karkaa? Pöppö on karannut vain kerran (kop kop) ja silloin se meni pellolle syömään.
.. se näkee uuden hevosen? Katsoo todella tarkkaan ja usein myös hirnuu. 
.. se maistaa jotain pahan makuista? Heiluttelee päätään edestakaisin.
.. se kerjää ruokaa? Karsinassa pyörii ja hörisee, käytävällä esittelee jotain temppuja, mitä olen opettanut.
.. se lastataan? Kävelee nätisti koppiin.





Mitä hevoseni tekee juuri nyt? On tarhassa syömässä. 



Päätin thdä tämän todella vanhan haasteen, mikä löytyy Tiian blogista, kun minulla ei ole nyt muutakaan kirjoitettavaa, eikä uusia kuvia...



sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Turhaa höpinää

Minulla alkaa ensi viikolla koeviikko ja en ole kyllä paljoa lukenut! Tällä viikolla meinasi epätoivo iskeä, kun tuntui ettei millään kerkeä valmistua kaikkiin kokeisiin. Oli pakko vähän pitää taukoa lukemisesta ja niinpä suunnattiin Pöpön kanssa metsäkävelylle, tällä kertaa ohjasajaen! Pöppö oli maastossa ihan eri hevonen ohjasajaen kuin ratsastaen: rauhallinen ja rento. Se ei jäänyt kyttäilemään mitään vaan käveli reippaasti eteen päin, välillä tyytyväisesti pärskähdellen. Kyllä siinä iltaauringossa, parhaan kaverin kanssa kävelessä, mieli lepäsi ja sai ajatukset hetkesi pois tulevista kokeista. Olisi tosi upeaa saada Pöpölle joskus kärryt perään, mutta katsotaan nyt jääkö se vain haaveeksi.

Minua ei ole nyt lähiaikoina muutenkaan huvittanut oikein ratsastaa. Ollaan siis puuhailtu erilaisia juttuja Pöpön kanssa maasta käsin, mutta nyt alkaa nekin ideat loppumaan... Temppuja ollaan palauteltu mieleen ja uusiakin voisi opettaa, jos vain keksisi mitä.

Juoksuttamiseen Pöppö on kyllä jo todellakin kyllästynyt, samoin myös pelkkiin käyntiratsastuskertoihin. Minkäs voit kun tuossa pellolla ei oikein voi kunnolla ravata tai laukata. Kaktun blogista luin hyviä venyttely- ja jumppailuohjeita, joita tänään kokeiltiin. Se olikin kivaa hommaa ja sitä ruvetaan varmasti tekemään enemmänkin. Kannattaa käydä kurkkamassa, jos yhtään kiinnostaa!

Nyt palaan vielä hetkeksi takaisin ruotsin kirjan pariin, vaikkei kyllä yhtään jaksaisi.

Ps. Lisäsin blogikirppikselle pari tavaraa ja poistin jo myytyjä. Käykäähän sekin tsekkaamassa!

torstai 17. syyskuuta 2015

To me, you are perfect

Be happy, be bright, be whatever you are!

 To me, you are perfect. 

 I love you, just because I do.

Love doesn't need to be perfect, but it just need to be true.


Hehe, lupaan ettei ensi postaus ole näin hempeä! Oli pakko päästä jakamaan nämä ihanat kuvat teidän kanssanne ennen kuin ne menevät "vanhaksi" ;).