maanantai 23. helmikuuta 2015

Infoa

Moikka!

Blogini oli taas vähän aikaa yksityisenä, kun vaihdoin ulkoasun. Minulla ei ole nyt mikään ulkoasu kestänyt kauaa, koska en ole tykännyt niistä. Tämä ulkoasu on kuitenkin omasta mielestäni ihan kiva. Tykkään etenkin tuosta taustasta. Bannerin oikea puoli ehkä vähän pistää silmään, mutta pikkuvikoja!


Päätin, että rupean kirjoittamaan blogiin kaksi kertaa viikossa. Olen itsekin huomannut, kuinka välillä on todella pitkiä taukoja ja välillä postauksia tulee monta peräkkäisinä päivinä. 

Olenkin unohtanut kertoa täällä blogin puolella, että me mennään Pöpön kanssa kesällä ratsastusleirille. Mennään siis Vehmaan tallille, samalle leirille kuin viime vuonnakin. Nyt minulla on vain Pöppö mukana. En millään malttaisi odottaa kesään asti! Ratsastusleiri on kyllä aina ollut kesän kohokohta.

Kuva viime vuoden leiriltä 
Seuraava postaus tuleekin sitten loppuviikosta! 

tiistai 10. helmikuuta 2015

Ratsastushistoria

Ajattelin tehdä välillä jonkun erikoispostauksen ja ensimmäisenä mieleen tuli tälläinen ratsastushistoriani-postaus. 

Siskoni ja minä ratsastamassa ukin entisellä hevosella.
Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin oli ukkini entinen suomenhevonen, Visja. Tai no ei sitä varmaan ratsastuksesi voi sanoa, kun äiti talutti minua ympäri tarhaa. 

Minä Visjan selässä.
Ensimmäinen oikea ratsastus oli varmaankin Kessu-nimisellä pienellä shetlannin ponilla. Kävimme äitini ja siskoni kanssa tuolloin ratsastamassa tuttujemme luona. Muistan kuinka en innostunut silloin ratsastuksesta yhtään. Mielestäni oli tylsää köpötellä käyntiä ympäri kenttää...

Minä ja Kessu
Lopetin siis tuttujemme luona ratsastuksen ja ratsastelin satunnaisesti siskoni kanssa Visjalla. Visjaa ei ollut koskaan kunnolla koulutettu ratsuksi ja se oli muutenkin hieman arvaamaton. Se saattoi mm. purra jalasta kun sen selkään meni, juosta suoraan talliin kesken ratsastuksen tai hypätä yhtäkkiä suoraan pukkilaukalle. Itsekin lensin kerran alas Visjan pukkilaukasta ja sain hetkeksi ratsastuspelon. Tuosta kaikesta huolimatta ratsastimme siskoni kanssa Visjalla usein ilman minkäänlaisia varusteita.


Vuonna 2008 aloitin kunnolla ratsastuksen ja menin ensimmäiselle ratsastustunnille Vehmaan tallille. Vehmaassa sain ratsukseni ensimmäiselle tunnille Fede-shettiksen. 

Fede
Jatkoin ratsastamista Vehmaassa säännöllisesti. Menin paljon Pilkku-nimisellä ponilla, vaikken tuohon aikaan paljoa tykännytkään siitä. Ehdottomia lemppareitani kuitenkin olivat hannoverinhevonen Esko ja shetlanninponi Siru.

Esko ja minä
Ensimmäisen kerran laukkasin vahingossa maastossa Fedellä. Tarkoituksena oli ravata muita kiinni, mutta Fede halusikin laukata. En muista oikein mitään, paitsi sen ihanan tunteen, kun oli laukannut enismmäisen kerran!

Minä ja Siru :D
Muutaman vuoden päästä siskoni lopetti ratsastuksen kokonaan. Minä en sitten halunnut käydä yksin tallilla, joten kävin pari kertaa silloisen kaverini kanssa Levälässä. Siellä ratsastin kerran Ilo-nimisellä hevosella ja muutaman kerran Waltsulla. 

Minä ja yksi Levälän hevosista. (Tämä kuva tosin on otettu viime vuonna)
Tämä talli ei kuitenkaan ollut ihan minua varten, joten suostuttelin kaverini kanssani takaisin Vehmaaseen. Kävin pari kertaa kaverini kanssa tallilla, mutta sitten hän päätti ettei ratsastus olekaan hänen lajinsa. Joten olin takaisin alkupisteessä...

Sitten tein ehkä elämäni viisaimman päätöksen:
Päätin, että tallilla käydään hevosten takia, ei kavereiden.

Jatkoin siis ratsastusta Vehmaassa, mutta kävin tallilla yksin. Tänä aikana tutustui muutamiin uusiin ihmisiin. 

Minä ja Pady
Kävin tallilla aika pitkään yksin, ehkä noin kaksi vuotta. Kahdeksannella luokalla tutustuin Juliaan. Rupesin sitten ratsastamaan Julian kanssa samoilla tunneilla ja oltiin tallilla melkein aina kahdestaan. Tämä oli ihanaa aikaa ♥! 

Samaan aikaan etsin vuokrahevosta ja löysinkin sellaisen Mikkelistä. Ensin vuokrasin jonkun aikaa Dana-vuonista ja sitten Pessi-nimistä ponia.

Minä ja Dana
En kuitenkaan päässyt enää käymään joka viikko Mikkelissä, joten lopetin vuokraamisen. 

Jatkoin siis pelkästään Vehmaassa. Välillä viikonloppuisin kävin Savonlinnassa ratsastamassa. Kävin kerran Mannilan tallilla, muutaman kerran Kirsin tallilla ja Sarin tallilla.

Sarin tallin Hilto
Lopulta äiti kai kyllästyi jo viisi vuotta kestäneeseen jankkaamiseen omasta hevosesta ja antoi luvan oman hevosen ostoon. Niinpä äiti soitti Pöpön entiselle omistajalle ja heti seuraavana päivänä menimme sitä kokeilemaan. Päivä koeratsastuksen jälkeen haimme Pöpön kotiin kauheassa loskasäässä. 

Nykyään minulla on siis oma hevonen Pöppö, jolla ratsastelen itsenäisesti. Olen kyllä ajatellut, että joskus voisi käydä ihan tunneillakin palauttelemassa mieleen näitä perusjuttuja. 

Love is trusting ♥
Mitä piditte tälläisesta postauksesta?

Haluasitteko erillisen postauksen ratsastuspelostani?


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Viikon kuulumiset


Moi!

En näköjään kerkeä viikolla kirjoittelemaan ollenkaan. Tällä viikolla kävi monta kertaa mielessä, että pitäisi kirjoittaa blogiin. Kuitenkin koulu, oma hevonen ja melkein joka päivä kokeita -yhdistelmä, ei jätä aikaa edes koneen avaamiseen...


Viikolla liikutin Pöpön ihan normaalisi ja perjantaina Anne tuli ratsastamaan. Anne meni tosi hienosti ylienergisellä Pöpöllä, jolla perä lensi vähän väliä. Kun Anne oli ratsastanut, minä kävin vielä vähän selässä ravailemassa ja kävelemässä. 


Eilen olin pitkästä aikaa Julian luona. Oli tosi kivaa ja käytiin vapaaehtoisesti hiihtämässä!


Tänään otin itseäni vihdoin niskasta kiinni ja hoidin kaksi asiaa mitkä olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Pesin ja rasvasin Pöpön suitset ja kuvasin kysymyspostauksen vastaukset. 


Ensi kertaan sitten. Hei hei!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Three months with you

I love you ♥!!
Vähän erikoisempaa postausta, koska Pöppö on ollut meillä nyt kolme kuukautta.

Yksi ensimmäisistä Pöpöstä otetuista kuvista.
On se vähän muuttunut :')
Jos ollaan ihan rehellisiä: en innostunut Pöpöstä paljoa alkuun. Se oli kauhean iso ja luiseva ja sen harjoitusravissa oli mahdotonta istua alas. Halusin kuitenkin ostaa sen, koska muita tilaisuuksia ei olisi saattanut edes tulla ja Pöpössä oli kuitenkin jotain, mistä heti pidin.

Äiti huomasi heti että Pöppö oli todella kiltti. Jota se kyllä onkin!

Pöpön entinen omistaja sanoi, että Pöppö rentoutui minun kanssani hyvin.  

Ensimmäiset viikon hevosenomistajana eivät olleet niin hienoja... Olin ihan avuton. Koko hevosesta huolehtiminen oli nyt minun vastuullani. Pelkäsin että tekisin jotain väärin. 

En osannut ratsastaa Pöpöllä silloin. Se oli jännittynyt ja kulki pää pystyssä. Se ei luottanut minuun yhtään.


Vinkki! Jos hankitte omaa hevosta se kannattaa tehdä kesällä/keväällä. Pöppö tuli meille syksyllä, jolloin oli pimeää. Varmaan tämänkin takia se oli aika säikky ja varautunut koko ajan. Piti ratsastaa pimeällä jolloin molemmilla vähän mielikuvitus laukkasi...

Alkuun Pöppö oli myös todella ylivirkeä! Sillä ratsastaminen oli suorastaan kauheaa. Pöppö vain puri kuolaimeen ja kaahasi eteen päin. Monta kertaa itkin Pöpön selässä, kun tuntui ettei mikään toiminut.


Pikku hiljaa kaikki kuitenkin alkoi lipua parempaan päin. Pöppö alkoi luottamaan minuun (ja minä Pöppöön) ja kulkemaan ratsastaessa pätkiä paremmin. Kaikista noista ongelmista päästiin yli ja päivä päivältä aloin pitää Pöpöstä enemmän ja enemmän. Onhan meillä vielä paljon opittavaa, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa!



Nykyään, kolmen yhteisen kuukauden jälkeen, voin hyvin sanoa, että rakastan hevostani, enkä vaihtaisi sitä mihinkään muuhun, mistään hinnasta!♥






Toivottavasti tykkäsitte!