sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

back in business -tai ainakin melkein


Viimeksi ravasin hevosella noin kaksi kuukautta sitten (hyvin siis hengittää tämä ratsastusharrastukseni). Silloin alla oli tuttu ja turvallinen Pöppö, mutta tänään taas vähän erilainen ratsu. Kävin siis hieman ratsastelemassa Hontsa-nimistä herraa. Voi, että toinen oli hoitaessa aivan ihana. Tuli ihan kotoinen olo, kun hän hieman muistutti Pöppöä siinä nököttäessään.


Hontsa on ollut kuulemma aika pitkään nyt saikulla, joten sen kanssa pitää ottaa ihan rauhassa näin alkuun. Ensin sain juoksuttaa herraa liinassa ja samalla alkoikin sattaa lunta ihan kunnolla. Hontsa näytti kyllä aivan upealta siinä juostessaan!


Sitten minä pääsin selkään vähän kokeilemaan ratsastusta. Mentiin paljon käyntiä ja pari kierrosta ravia molempiin suuntiin. Tuntui taas etten osannut yhtään mitään, kun alla ei ollutkaan se tuttu hevonen :D.


Itse huomasin ainakin sen hyvin, että jään etenkin vasemmassa kierroksessa vetämään sisäkädellä ja ulko-ohjan tuki jää ihan olemattomaksi. Ratsastuksessani olisi varmasti vaikka kuinka paljon korjattavaa, mutta tuon sisäkädellä roikkumisen huomaan itse parhaiten.


Hontsa oli kyllä aivan ihana persoona: todella kiltti ja nöyrän oloinen hevonen! En kyllä osannut ratsastaa sillä oikein mitenkään päin, mutta eiköhän se tästä, kun rupeaa vain ratsastamaan useamminkin kuin kahden kuukauden välein...


Milla oli kuvaamassa, joten kuvista tuli tosi kivoja, kuten aina! Alla on ehkä kuvista oma lempparini. Tuimasta ilmeestäni huolimatta, minulla oli kyllä todella hauskaa ja oli ihanaa päästä taas pitkästä aikaa ratsastamaan vähän "kunnollisemmin". Pöpön kanssa kun meidän ratsastaminen on vain sitä maastokäppäilyä ilman satulaa ja pitkin ohjin :D.


tiistai 12. huhtikuuta 2016

Ennuste käyttöhevoseksi huono

Rakkain ♥!
Taustaa: 

Vuosi sitten keväällä Pöppö ei suostunut nostamaan vasenta laukkaa ollenkaan ja lopulta rupesi pukittelemaan laukannostoissa. Syyksi paljastui epäsopiva satula, joka saatiin vaihdettua ja niin ongelma korjattua. Kesän ja alkusyksyn Pöppö oli todella hyvä ratsastaa ja vietettiinkin mukava kesä kaikkea kivaa touhuillen ja uutta kokeillen. Laidunkauden jälkeen lokakuun lopulla Pöppö alkoi taas pukittelemaan vasenta laukkaa nostettaessa. Ajattelin jälleen syyksi epäsopivan satulan, koska olihan Pöppö saanut kesän aikana paljon lihasta selkään.
          Käytettiin Pöppöä kuitenkin 26.10 klinikalla hampaiden raspauksessa ja samalla tehtiin sille varmuuden vuoksi ontumatutkimus. Tuloksena oli vain iän ja ravitaustan tuomaa kulumaa, muttei mitään vakavaa, eikä Pöppö klinikalla ontunut mitään jalkaa. Kutsuttiin sitten satulansovittaja hätiin ja hän myi meille sopivan satulan, kun entinen oli kuin olikin jäänyt jo pieneksi.
           Marraskuu menikin meillä sitten aika huonosti. Yritettiin maastoilla ja treenailla normaalisti, mutta ei siitä tullut mitään. Pöppö vieläkin pukitteli, eikä suostunut nostamaan laukkaa. Yhdellä maastoreissulla Pöppö pukitti niin, että lensin sen kaulalle ja myöhemmin kentällä ratsastaessamme meinasin oikeasti tippua samasta syystä.
          Olin niin maassa. Tiesin, ettei Pöppö tekisi mitään tuollaista ilkeyksissään, mutta vanhempani eivät uskoneet minua, vaikka kuinka vannoin Pöpön olevan kipeä. Jouluaattokin minulla meni itkiessä Pöpön tarhassa. Vasta joulukuun lopulla, kun tuttumme kävi katsomassa Pöppöä ja kertoi sen ontuvan juoksuttaessa, vanhempani alkoivat kuuntelemaan minuakin. En siis tietenkään ratsastanut sinä aikana, kun tiesin Pöpön olevan kipeä.
           Varasimme ajan taas klinikalle ja pääsimme sinne 14.1. Pöpölle tehtiin taas ontumatutkimus ja se ontui vasenta takastaan. Ontuma paikallistettiin puuduttamalla vasempaan kintereeseen, mutta nyt Pöppö ontui vasenta etustaan. Polvi puudutettiin ja ontuma hävisi. Molempian jalkoja piikitettiin vielä kortisonilla ja tulokseksi saatiin niveltulehdus.
              Kävelysaikun jälkeen päästiin taas pikkuhiljaa ravailemaan ja kokeilemaan laukkaa. Parilla ensimmäisellä ratsastuskerralla Pöppö oli ok ja elin jo toivossa, että pääsisimme taas treenailemaan. No eihän se ihan niin helppoa ollut. Pöppö ei vieläkään suostunut nostamaan laukkaa ja tipuinkin siltä kaksi kertaa, koska enää pukit eivät olleet mitään pieniä! Pöppö alkoi myös ontua ravissa ja niin oli taas aika soittaa klinikalle.

tb kesään <3      
Nyt:

Klinikalla käytiin nyt vähän aikaa sitten eli 4.4. Taas ontumatutkimusta ja Pöppö ontui samoja jalkoja samalla tavalla kuin viimeksikin. Nyt otettiin sitten röntgenkuvatkin, jos niissä olisi näkynyt jotain ontumaa aiheuttavaa. Kuvista ei kuitenkaan löytynyt mitään mikä olisi voinut aiheuttaa tuollaista ontumaa, vain pientä kulumaa. Eläinlääkäri epäili nivelruston vauriota, jota ei kuvista näe. Hän suositteli meille sitten Osphos-nimistä lääkettä, joka laitetaan kolmeen kohtaan lihasta ja sen pitäisi auttaa kuukauden kuluessa. Mitään takuita lääkkeen vaikuttavuudesta ei kuitenkaan ole. Kaikilla se ei toimi, eikä myöskään kaikkiin vaivoihin. Jos Pöppö ei nyt vastaa lääkkeeseen, ei siitä tule enää kunnon ratsua. Pihahevosena sen kuitenkin voi pitää ja käyntiä ratsastaa.


Tulevaisuus:

Me emme siis missään nimessä olla lopettamassa Pöppöä tai mitään sellaista. Vaikkei Pöppöllä voisikaan ratsastaa kuin käyntiä, se jää meille niin pitkäksi aikaa kuin vain mahdollista! Touhuillaan sitten kaikkea muuta käynnissä: rentoja maastolenkkejä, taivuttelua, ohjasajoa ja muuta mukavaa mistä Pöppö pitää.

Jos lääke ei auta toivotulla tavalla ja Pöpöstä ei ole enää treenikaveriksi, en tiedä kuinka jatkan tätä harrastusta. Hirveä hinku olisi kyllä jo ratsastamaan kunnolla! Ukkini on kuitenkin tehnyt varsin selväksi, että toista hevosta meidän taloon ei tule. No ehkä minä jotain keksin, tai ainahan minä jotain keksin. Eniten minua harmittaa se, että juuri kun opin ratsastamaan Pöppöä hyvin, käy näin. Haaveilin, että pääsisimme Pöpön kanssa joskus kisaamaan joitakin helppoja kisoja, kun meillä alkoi sujumaankin jo, mutta se taisi jäädä vain haaveeksi, niin kuin moni muukin asia. Harmittaa sanoinkuvailemattoman paljon, mutta minkäs teet.