lauantai 24. kesäkuuta 2017

Hyvää matkaa uuteen kotiin Elton


Kuoliko Elton?
Miksi myit sen?
Kenelle myit sen?
Ostatko uuden hevosen?

Muun muassa näitä kysymyksiä minulta on kysytty, kun päivitin insagramiini pari päivää sitten mustavalkoisen kuvan Eltonissa, jonka kuvatekstissä kiitin ponia kaikesta. Jo muutama postaus takaperin viitasin tekstissä Eltonin myymiseen ja osa lukijoista olikin jo huomannut Eltonin myyntiilmoituksen netissä. 

Eli Elton ei siis onneksi ole kuollut. Se pääsi hyvään kotiin maalle, jossa sitä ihan varmasti hoidetaan ja rakastetaan. Pääsen myös katsomaan sitä, jos liian kova ikävä yllättää. Elton lähti uuteen kotiin keskiviikkona ja kaikki sujui oikein hyvin. Ratsastin sen viimeisen kerran laitumelta tallille ja poni käyttäytyi oikein kiltisti, niin kuin yleensäkin. Tallilla lastattiin se traileriin, jonne se loppujen lopuksi meni oikeastaan aika kivuttomasti. Hetken päästä Eltonin matka kohti uutta kotia alkoi. Minulle jäi hieman haikea olo, mutta samalla olin helpottunut. Ja onnellinen. Tiesin, että päätös oli oikea. 


Syy Eltonin myymiselle oli rehellisesti sanottuna se, että en pitänyt sitä niin paljoa, että olisin jaksanut harrastaa sen kanssa. Elton on ihana hevonen, mutta se ei ollut oikea hevonen minulle. Hevosharrastus, ja varsinkin oman hevosen pitäminen, on niin kallis ja aikaa vievä asia, että siitä pitää saada jotain takaisinkin, jotta sitä ylipäänsä jaksaa. Oman hevosen täytyy tuntua oikealta. Elton ei ikinä ollut minulle se hevonen. 

Olen elämäni aikana ratsastanut todella monella eri hevosella ja ponilla. Vain muutama niistä on ollut sellainen, jonka olisin ostanut, jos kyseessä olisi ollut koeratsastustilanne. Sen oikean löytäminen ei siis todellakaan tule olemaan helppoa, mutta se on varmaa, etten aijo ostaa enää yhtään sellaista hevosta, josta en pidä. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta jos nyt rehellisiksi ruvetaan, en pitänyt Eltonista yhtään, kun kävin sitä koeratsastamassa. Totta kai kiinnyin siihen ja opin pitämään siitä ajan kanssa, mutta en ikinä rakastunut siihen. Niin julmalta kuin se kuulostaakin. 


Kiitos kaikesta poni ja onnea uuteen kotiin!

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Laidunlaiffii ja kukkaispoika



Tein tänään elämäni ensimmäisen voikukkaseppeleen. Siitä tuli hieno. Olen ylpeä itsestäni. Elton taas ei niinkään arvostanut seppelettä. Tuo poni ei kyllä selvästikään nauti kuvattavana olemisesta. Aina kun otan kameran esiin, sen perusilme on sellainen "et oo v*ttu tosissas", korvat osoittavat taaksepäin ja poni näyttää elämäänsä kyllästyneeltä. Kaksi tuntia sain hengata tänään laitumella kameran kanssa ja tuloksena muutama kuva, jossa poni näyttää edes joten kuten siedettävälle. Tulipahan otettua aurinkoa. Ja samalla ruokittua itikoita ja mäkäräisiä. Ainakin yhden koko suvun verran...


 Eltonin mp kukkaseppeleestä.


 Herranen aika sentään. 




 Nyt riittää.

Bye bitch.