sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Q&A - kysymysten aika


Nyt uuden hevosen myötä moni asia on muuttunut ja tulee varmasti vielä muuttumaan. Ajattelin, että tähän väliin olisi hyvä tehdä perinteinen kysymyspostaus. Kysellä saa mitä vain! Tietysti mielellään hevosiin liittyviä kysymyksiä, mutta ei haittaa vaikka kysyisi muutakin. Kysymyksiin voisin sitten vastailla vaikka videopostauksen yhteydessä tai muuten vain Viton kanssa, niin saattaisi tulla ihan mielenkiintoinen video. Toivottavasti kysymyksiä tulisi edes sen verran, että voisin tällaisen postauksen sitten toteuttaa :)

Ps. Näitä ihania kuvia tulossa myöhemmin lisää. 

torstai 20. heinäkuuta 2017

Ihanaa kesäarkea

Nyt kun minulla ei ole enää kesätöitä, olen voinut keskittyä 100 prosenttisesti Vitoon ja sen kanssa puuhailuun. Pitäisi varmaan keskittyä myös vähän tuleviin ylioppilaskirjoituksiin, mutta nooh. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin.

Viton kanssa meillä menee hyvin. Se on oikea hyvän mielen hevonen! Saatiin viikko sitten sovitukseen Kieffer Wien -koulusatula, joka nyt ostettiin omaksi. Vitohan on vielä aika lihasköyhä, varsinkin selästä, joten satulan muokkaus/vaihto saattaa tulla jo pian ajankohtaiseksi, mutta tällä hetkellä tuo satula vaikutti oikein hyvälle. Kiefferin satulat ovat siitä hyviä, että niiden leveyttä voi aina muokata hevosen mukaan. 


Viime aikoina olen siis ratsastanut melkein joka päivä testaillen satulan sopivuutta. Ollaan pääosin menty sileällä. Ihan rehellisesti sanottuna hyppääminen ei ainakaan tällä hetkellä innosta paljoa. Joku päivä voisin kyllä kokeilla jotain jumppasarjaa tai kavaljetteja. 

Tiistaina päädyttiin myös maastoilemaan! Mentiin aika isolla porukalla (seitsemän ratsukkoa) kaksi tuntia, erilaisia reittejä ja polkuja. Oli kyllä tosi kiva reissu ja Vito toimi hyvin! Pelottavinta olivat isot kivet tien reunoilla ja veneet järvien rannoilla, joiden kohdalla piti vähän stepata ja puhista. Reissu sujui kuitenkin todella hyvin, vaikka kastuttinkin läpimäriksi. Vito oli ihan innoissaan päästessään laukkaamaan vähän kovempaa. Toivottavasti se toimii yhtä hyvin myös yksin maastoillessa.

Tänään oltiin ensimmäistä kertaa tunnilla Viton kanssa. Tunnilla taivuteltiin ja tehtiin avoja. Vito toimi ihan hyvin, mutta oli ehkä vähän hitaampi pohkeelle mitä se on nyt yksin ratsastaessa ollut. Äiti otti muutaman videoklipin meidän menosta keskiviikkoiltana, kun mentiin itsenäisesti. Klipit ovat ihan lopusta ja viimeisissä pätkissä ratsastankin jo aika pitkällä ohjalla. Varmaan sanomattakin selvää, että ratsastus on vielä aika hakemista uuden hevosen kanssa. Viton kanssa on kuitenkin ihan superkiva harrastaa ja opetella. Se on sellainen ♥. 

 

Viime viikon sunnuntaina oli todella lämmin päivä ja päädyttiinkin sitten Viton kanssa vain höntsäilemään maastakäsin. Päätettiin myös lähteä äidin kanssa kokeilemaan suostuuko Vito uimaan, kun olen itse selässä. Oltiin jo aikaisemmin käyty tsekkaamassa uittopaikka maastakäsin ja silloin Vito oli ihan hämillään ja innoissaan. Sunnuntain uimareissukin sujui oikein hyvin. Kahlattiin ja käytiin pari kertaa syvemmälläkin. Myös matka uittopaikalle sujui hyvin. Äiti pyöräili edellä ja minä ratsastin Vitolla ilman satulaa. Tuon matkan jälkeen takamus oli kyllä hieman kipeä, kun Viton selkäranka tuntuu vähän liiankin hyvin :D. 



Lupaan tehdä kunnollisen tallivideopostauksen heti, kun saan kuvaajan. Sitä on pyydetty paljon, joten yritän parhaani! 

Onko tällaiset puhelimella kuvatut ja editoidut videot ihan turhia vai voisiko näitä näkyä useamminkin täällä blogissa?

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Ratsastuksen opettelua


Tänään yksin ratsastaessani sain pitkästä aikaa ahaa-elämyksen. Tajusin, etten osaa ratsastaa uutta hevostani yhtään. Haha, olen niin hauskalla päällä. Valitettavasti kursivoitu lause ei ollut täysin fiktiota. Olen ratsastanut Vitoa nyt neljä kertaa sen tultua minulle. Ensimmäiset kolme kertaa olivat kyllä aivan järkyttävää katseltavaa (onneksi istun itse selässä, niin ei tarvitse katsella :D), mutta tänään ratsastus onnistui jo paljon paremmin!

Kuvat ovat toiselta ratsastuskerralta. 
©Ella-Lotta


Vitoa on helpoin ratsastaa käynnissä, sen jälkeen laukassa ja vasta viimeiseksi ravissa. Tajusin tänään mistä se voisi, ainakin osittain, johtua. Vito on aivan älyttömän herkkä suustaan. Minulla on mielestäni pehmeä käsi, mutta teen sillä liikaa. Aina kun joku ei suju, rupean ratsastamaan enemmän kädellä, enkä korjaa tilannetta jalalla, joka useimmissa tapauksissa toimisi paljon paremmin. Varsinkin ravissa, jossa en osaa vielä istua, käteni heiluvat ihan liikaa, jolloin Vito alkaa vastustella: nostaa päätään ja hidastaa käyntiin. 



Tänään ratsastin taas lampaankarvasatulalla. Aloitin työskentelyn käynnissä, joka alkoi sujua hyvin heti, kun sain Viton keskittymään ja työskentelemään kunnolla. Ravissa Vito nosti taas päätään, laski selkäänsä, eikä olisi tahtonut ravata ollenkaan. Tässä vaiheessa kokeilin ravia uudestaan niin, että painoin käteni satulaan kiinni ja pidin ne ihan hiljaa ja paikoillaan. Ja Vitohan ravasi! Se laski heti päänsä ja pyöristi selkäänsä. Ravissa oli helppo istua ja Vito tuntui tyytyväiselle. Laukkakin sujui hyvin, mutta ei laukattu paljoa, koska Vito tuntui jo hieman väsähtänellle.



Ehkä tosiaan opin ratsastamaan sitä, kunhan tässä harjoittelen. Tilataan tänään myös satula sovitukseen, joten ehkä kohta pääsen ratsastamaan ihan kunnon satulalla. Vitolla oli tänään testissä Eltonin vanha kumikuolain, joka tuntui oikein hyvälle. Siinä ei ole liikaa liikkuvia osia ja se on pehmeä kuolain, joten se sopii hyvin tällaiselle herkkikselle. 




Tänään tällainen ratsastuspainotteinen postaus. Ajattelin kyllä kirjoittaa muistakin meidän touhuiluista, jos vain saisin kuvia. Pitää palkata sisko kuvaamaan meitä joku päivä ;)...

torstai 6. heinäkuuta 2017

Vivido - uusi hevonen


Vivido eli tutummin Vito on uusi hevoseni. Se on 11-vuotias PRE-ruuna. Korkeutta ruunalta löytyy noin 160cm ja väriltään se on kaunis kimo. Tai ainakin oli. Tällä hetkellä se on epämääräisen laikukas, sekaisin vihreää ja ruskeaa :D...


Luonteeltaan tämä hevonen on oikea herrasmies. Todella herkkä, sekä hyvässä että huonossa, mutta kiltti kuin mikä. Vito on utelias ja seurallinen, sekä todella viisas. Olen omistanut tämän hevosen vasta vähän vajaat neljä päivää ja olen jo täysin rakastunut siihen! Oikeastaan rakastuin Vitoon heti silloin, kun kävin sitä kokeilemassa. 


Kävimme kokeilemassa Vitoa Kuusamossa saakka. Kyllä, luitte oikein. Ajoimme isäni kanssa yli kuusi tuntia Kuusamoon katsomaan tätä hevosta ja samana päivänä vielä samaiset kuusi tuntia takaisin kotiin. Menomatkalla tuli jo tunne, että voihan vitsi, jos tämä hevonen ei olekaan minulle sopiva ja ajamme turhaan, mutta onneksi näin ei käynyt. Jo kokeiltaessa ihastuin Viton luonteeseen, siihen kuinka se koko ajan kommunikoi ihmisen kanssa ja kuinka kiltti se oli. Kotimatkalla en voinut olla ajattelematta sitä ja olin jo ihan varma siitä, että tämä on meidän hevonen.


Maanantai iltana Vito saapui tänne Juvalle. Se oli aika hätääntyneen ja hämmentyneen oloinen pitkän matkan ja ihan uuden paikan takia. Muut hevoset olivat tunnilla, joten Vito hirnui ja pyöri karsinassa aika paljon. Muiden hevosten saavuttua taas talliin, se kuitenkin rauhoittui nopeasti. 


Ensimmäisen yön Vito sai viettää sisällä parin muun hevosen kanssa. Aamulla sillä oli häntä ihan puruissa, joten se oli varmasti nukkunut makuultaan. Ensimmäisen päivän Vito tarhaili yksin ja meillä olikin miettimistä siinä, mihin laumaan Viton voisi laittaa. Jo maanantai iltana, kun taluttelin ruunaa kentällä, yksi tallin hevosista uhkaili potkia sitä ja samaisena iltana toinen hevonen potki karsinan seinää Vitoa kohti. 


Eilen päästiin sitten ratkaisemaan tarhailuongelma. Vito pääsi samaan tarhaan 33-vuotiaan connemararuunan ja 19-vuotiaan ratsuponiruunan kanssa. Tämä connemara ei ole aina hyväksynyt kaikkia samaan tarhaan kanssaan, mutta onneksi se hyväksyi Viton! Olisikohan kyse siitä, että molemmat ovat valkoisia, joista muun väriset hevoset eivät ilmeisesti pidä ;).


Olen nyt viettänyt tallilla Viton tulon jälkeen joka päivä 6-8 tuntia. Ensimmäinen päivä meni ihan tutustuessa ja talutellessa. Keskiviikkona ratsastin jo vähän ja tänään käytiin kävelemässä maastossa maastakäsin ja sen jälkeen vielä juoksutin Viton. Viton kanssa seurustelun lisäksi olen päässyt kuvaamaan leiriläisten ratsastustunteja, joka on muuten yllättävän kivaa hommaa.


Vitoa on käsitelty paljon maastakäsin ja sen kyllä huomaa. Juoksuttaessa se toimii kuin unelma pelkällä elekielellä. Kun vielä itsekin osaisin yhtä hyvin... Minulle tuleekin koko ajan sellainen tunne, että Vito on ihan liian hieno hevonen minulle. 


Viton mukana ei tullut mitään varusteita, joten sillä ei ole vielä satulaakaan. Ratsastin sen keskiviikkona Pöpön entisellä lampaankarvasatulalla. Ruunalla on niin korkea säkä, etten ihan ilman satulaa sillä mielellään mene, mutta tuo lampaankarvasatula pehmentää kyllä mukavasti selkää. En kuitenkaan ole ihan sujut tuon satulan kanssa, koska sen kanssa ratsastaminen tuntuu niin epävarmalle. Toivottavasti saan hommattua Vitolle oikean satulan lähiaikoina.  



Ensimmäisellä ratsastuskerralla menin lähinnä vain askellajit läpi ja taivuttelin. Käynnissä ja laukassa Vito oli todella hyvä ratsastaa, mutta ravissa se ei oikein tahtonut kulkea. En osaa yhtään istua sen ravissa Eltonin askellajien jälkeen, joten Vitosta ei varmaaan tuntunut kauhean mukavalle, kun pompin selässä kuin mikäkin. Tuolla satulallahan ei oikeasti saisi keventää, mutta kevensin kuitenkin ihan muutaman pätkän ja Vito kulki heti paljon paremmin. 


Ratsastaessa Vito on osaava ja herkkä, sekä todella miellyttämisenhaluinen, muttei kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi. Siinä mielessä Vito muistuttaa aika paljon ensimmäistä hevostani, Pöppöä. En todellakaan osaa ratsastaa sitä vielä yhtään. Se on niin erilainen kuin Elton, johon olen tottunut. 

On se ihana!

Kertokaa, jos teillä on mielessä postauksia tai videoita, joita haluaisitte minun tekevän tästä hevosesta ja kysykää, jos unohdin kertoa jotain oleellista. 

Ratsastuskuvat ©Ella-Lotta

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Hööksin ostokset


Tänään tapahtuu jotain todella jännittävää! Illalla minulla on taas hevonen. Ainakin toivottavasti, jos kaikki menee hyvin. En todellakaan olisi uskonut, että löydän uuden hevosen näin nopeasti. Rehellisesti sanottuna minua ei varmaan koskaan ole jännittänytkään niin paljon kuin tällä hetkellä. 

Nyt kuitenkin tämän postauksen asiaan eli Hööksin ostoksiin. Kuvasin näistä ostoksista videon, mutta teknisistä syistä en pääse sitä editoimaan, joten tällä kertaa täytyy tyytyä pelkkiin kuviin. Kävin siis Hööksissä ostoksilla uutta hevosta varten, koska tämän hevosen mukana ei tule mitään varusteita. 


Ostin myös itselleni jotain, jota olen jo pitkään metsästänyt. Kuvan takki on juuri sellainen, jota olen etsinytkin. Entinen, nyt jo varmaan kolme tai neljä vuotta vanha CRW:n ratsastustakkini ei enää pidä edes tihkusadetta, joten uuden takin hankkiminen tulikin jo ajankohtaiseksi. 
Tuntuu, että kaikki ratsastustakit ovat nykyään softshell-takkeja, enkä itse pidä sellaisista yhtään... Tämä takki on kuitenkin niin sanottu kuoritakki eli siinä ei ole vuorta. Sopii siis hyvin myös viileämmille kesäilmoille. 


Sitten uuden hevosen ostoksiin. Suitset olivat se tärkein asia, jonka takia lähdin kaupoille. Eltonin mukaan lähtivät sen omat suitset ja Pöpön vanhat suitset ovat jo todella huonossa kunnossa. Löysin alenuksesta ihanat suitset pehmustetulla niskahihnalla ja kiiltonahkaisella turparemmillä. Nämä olivat kyllä ihana löytö, eikä hintaakaan ollut kuin 50 euroa. Ainut miinus näissä on otsapanta, joka on kyllä ihan rimpula. Siitä on jo irtoilemassa parit koristeet, mutta se ei onneksi niin haittaa, kun otsapannan voi kuitenkin aina vaihtaa.

Ostin myös kumiohjat. Pidän itse todella paljon juuri kumiohjista. Nämä ohjat otin full-koossa ja hintaa oli 18 euroa. 

Mukaan tarttui myös parit kuolaimet, jotta voin sitten kokeilla, mitkä toimivat parhaiten juuri tälle hevoselle. Eltonin jäljiltä minulla on jo suora kumikuolain, kolmipala ja baucherkolmipala. Nyt ostin kuitenkin vielä ihan normaalin nivelen ja myyjän suositteleman D-kuolaimen, jossa on rulla keskellä. 

Alennuksesta mukaan tarttui myös musta koulumallin satulahuopa, koska tarkoitus olisi ostaa tälle hevoselle koulusatula, eikä meillä ollut yhtään koulumallin huopaa. Ostin myös mustat yhdistelmäpintelit, koska ne olivat alennuksessa ja onhan musta nyt ja aina niin tyylikäs väri. 

Ihana korallin värinen naruriimu oli aivan must have -ostos. Riimu tuntui todella kevyelle ja jotenkin heppoiselle, mutta ei hintaakaan ollut kuin 5,50 euroa. Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä, ostin JH Collectionin ihanat karvapäitset! Nämä oli vain pakko saada. Hintaa oli 15,90 euroa. 


Tässä kaikki ostokset tällä kertaa. Uudesta hevosesta on tulossa postausta mahdollisimman pian, malttakaa siis vielä hetki. Nyt lähden itse jännittämään ja panikoimaan!