torstai 6. heinäkuuta 2017

Vivido - uusi hevonen


Vivido eli tutummin Vito on uusi hevoseni. Se on 11-vuotias PRE-ruuna. Korkeutta ruunalta löytyy noin 160cm ja väriltään se on kaunis kimo. Tai ainakin oli. Tällä hetkellä se on epämääräisen laikukas, sekaisin vihreää ja ruskeaa :D...


Luonteeltaan tämä hevonen on oikea herrasmies. Todella herkkä, sekä hyvässä että huonossa, mutta kiltti kuin mikä. Vito on utelias ja seurallinen, sekä todella viisas. Olen omistanut tämän hevosen vasta vähän vajaat neljä päivää ja olen jo täysin rakastunut siihen! Oikeastaan rakastuin Vitoon heti silloin, kun kävin sitä kokeilemassa. 


Kävimme kokeilemassa Vitoa Kuusamossa saakka. Kyllä, luitte oikein. Ajoimme isäni kanssa yli kuusi tuntia Kuusamoon katsomaan tätä hevosta ja samana päivänä vielä samaiset kuusi tuntia takaisin kotiin. Menomatkalla tuli jo tunne, että voihan vitsi, jos tämä hevonen ei olekaan minulle sopiva ja ajamme turhaan, mutta onneksi näin ei käynyt. Jo kokeiltaessa ihastuin Viton luonteeseen, siihen kuinka se koko ajan kommunikoi ihmisen kanssa ja kuinka kiltti se oli. Kotimatkalla en voinut olla ajattelematta sitä ja olin jo ihan varma siitä, että tämä on meidän hevonen.


Maanantai iltana Vito saapui tänne Juvalle. Se oli aika hätääntyneen ja hämmentyneen oloinen pitkän matkan ja ihan uuden paikan takia. Muut hevoset olivat tunnilla, joten Vito hirnui ja pyöri karsinassa aika paljon. Muiden hevosten saavuttua taas talliin, se kuitenkin rauhoittui nopeasti. 


Ensimmäisen yön Vito sai viettää sisällä parin muun hevosen kanssa. Aamulla sillä oli häntä ihan puruissa, joten se oli varmasti nukkunut makuultaan. Ensimmäisen päivän Vito tarhaili yksin ja meillä olikin miettimistä siinä, mihin laumaan Viton voisi laittaa. Jo maanantai iltana, kun taluttelin ruunaa kentällä, yksi tallin hevosista uhkaili potkia sitä ja samaisena iltana toinen hevonen potki karsinan seinää Vitoa kohti. 


Eilen päästiin sitten ratkaisemaan tarhailuongelma. Vito pääsi samaan tarhaan 33-vuotiaan connemararuunan ja 19-vuotiaan ratsuponiruunan kanssa. Tämä connemara ei ole aina hyväksynyt kaikkia samaan tarhaan kanssaan, mutta onneksi se hyväksyi Viton! Olisikohan kyse siitä, että molemmat ovat valkoisia, joista muun väriset hevoset eivät ilmeisesti pidä ;).


Olen nyt viettänyt tallilla Viton tulon jälkeen joka päivä 6-8 tuntia. Ensimmäinen päivä meni ihan tutustuessa ja talutellessa. Keskiviikkona ratsastin jo vähän ja tänään käytiin kävelemässä maastossa maastakäsin ja sen jälkeen vielä juoksutin Viton. Viton kanssa seurustelun lisäksi olen päässyt kuvaamaan leiriläisten ratsastustunteja, joka on muuten yllättävän kivaa hommaa.


Vitoa on käsitelty paljon maastakäsin ja sen kyllä huomaa. Juoksuttaessa se toimii kuin unelma pelkällä elekielellä. Kun vielä itsekin osaisin yhtä hyvin... Minulle tuleekin koko ajan sellainen tunne, että Vito on ihan liian hieno hevonen minulle. 


Viton mukana ei tullut mitään varusteita, joten sillä ei ole vielä satulaakaan. Ratsastin sen keskiviikkona Pöpön entisellä lampaankarvasatulalla. Ruunalla on niin korkea säkä, etten ihan ilman satulaa sillä mielellään mene, mutta tuo lampaankarvasatula pehmentää kyllä mukavasti selkää. En kuitenkaan ole ihan sujut tuon satulan kanssa, koska sen kanssa ratsastaminen tuntuu niin epävarmalle. Toivottavasti saan hommattua Vitolle oikean satulan lähiaikoina.  



Ensimmäisellä ratsastuskerralla menin lähinnä vain askellajit läpi ja taivuttelin. Käynnissä ja laukassa Vito oli todella hyvä ratsastaa, mutta ravissa se ei oikein tahtonut kulkea. En osaa yhtään istua sen ravissa Eltonin askellajien jälkeen, joten Vitosta ei varmaaan tuntunut kauhean mukavalle, kun pompin selässä kuin mikäkin. Tuolla satulallahan ei oikeasti saisi keventää, mutta kevensin kuitenkin ihan muutaman pätkän ja Vito kulki heti paljon paremmin. 


Ratsastaessa Vito on osaava ja herkkä, sekä todella miellyttämisenhaluinen, muttei kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi. Siinä mielessä Vito muistuttaa aika paljon ensimmäistä hevostani, Pöppöä. En todellakaan osaa ratsastaa sitä vielä yhtään. Se on niin erilainen kuin Elton, johon olen tottunut. 

On se ihana!

Kertokaa, jos teillä on mielessä postauksia tai videoita, joita haluaisitte minun tekevän tästä hevosesta ja kysykää, jos unohdin kertoa jotain oleellista. 

Ratsastuskuvat ©Ella-Lotta

6 kommenttia:

  1. Ihana ja kaunis hevonen. Kyllä opit ratsastamaan Vitoa, kun opit tuntemaan sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Suvi! Toivon tosiaan niin :D

      Poista
  2. Tosi hieno Vito! Joo aina menee aikansa ennen kuin tottuu uuden hevosen liikkeisiin ja ratsastamiseen. Mullakin on tollainen karvasatula, ja siellä on kyllä aina vähän epävarma olo, niin ymmärrän hyvin ettei varsinkaan uudella hepalla ole ehkä se paras vaihtoehto :D Toivottavasti löytyy uusi satula pian! Onnea vielä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Inka! Mukavaa kuulla, että joku ymmärtää ettei karvasatula ole läheskään sama asia kuin rungollinen :D

      Poista
  3. Todella kaunis hevonen! Talli video postaus olisi kiva!

    VastaaPoista