perjantai 11. elokuuta 2017

Ilman varusteita -videopostaus


Sain tänään vihdoin houkuteltua äidin mukaan tallille kuvaamaan. Kuvattiin sitten videopostaus, jossa myös vastailen teidän lähettämiin kysymyksiin Vitosta. Loppujen kysymysten vastaukset, eli sellaiset, jotka eivät liittyneet niinkään Vitoon, tulevat myöhemmin, joko videona tai sitten ihan normaalina postauksena. Äiti ei ole vielä kuvannut kovin paljoa varsinkaan videoita, joten videopostauksen alussa olevat klipit ovat valitettavasti hieman sumeita... Toivottavasti se ei kuitenkaan haittaa ihan hirveästi ja saatte selvää!

Menin Vitolla keskiviikkoiltana ilman satulaa. Laitoin Vitolle riimunnarun kaulalle, jotta pystyisin sitten ottamaan tukea siitä, jos meinasin tipahtaa. Hetken mielijohteesta päätin sitten kokeilla ohjata Vitoa kaulanarulla ohjat ihan löysinä. Poika toimi niin hienosti, että tänään uskaltauduin sitten jättämään suitset kokonaan talliin ja mentiin ihan ilman varusteita. 

Meillä oli ihan superhauskaa! Alkuun Vito oli hieman hätäinen, mutta rentoutui kuitenkin. Laukassa se ihan innostui, muttei missään nimessä lähtenyt käsistä tai mitään muutakaan. Kääntäminen oli tietysti hieman hidasta ja vaati oikeasti melkoista painoapujen liioittelua, mutta en kuitenkaan voisi olla ylpeämpi ja onnellisempi tästä hevosesta ja kokemuksesta. 

Olen aikaisemminkin ratsastanut kaulanarulla sekä Pöpöllä että Eltonilla, mutta ne kerrat eivät olleet todellakaan samanlaisia kuin tämän päivän ratsastus. Pöpön ja Eltonin kanssa oikeaan suuntaan meneminen oli sattumaa, enkä oikeasti hallinnut niitä ollenkaan. En olisi ikinä voinut kuvitella laukkaavani kummankaan kanssa pelkällä kaulanarulla, mutta Viton kanssa minua ei pelottanut yhtään. On se huippu!










Oletteko te päässeet ratsastamaan ilman varusteita?

Toivottavasti piditte videopostauksesta!

perjantai 4. elokuuta 2017

Feels so good to feel again








Nyt Eltonin myymisen ja Viton oston jälkeen olen huomannut, kuinka tärkeää oikeasti on se, että hevonen on mieluinen. Hevosen omistaminen on rankkaa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Koko harrastuksesta voi tulla pakkopullaa ainostaan sen takia, etteivät kemiat kohtaa hevosen ja ihmisen välillä. Tallilla olo ei ole mukavaa, jos pienimmät ja arkisimmatkin asiat hevosen kanssa ovat tahtojen taistelua. Se ei ole kivaa kummallekaan osapuolelle. Jos kuitenkin käy niin hyvä tuuri, että löytää sen oikean hevosen, tulee harrastamisestakin taas ihanaa. Kaikki hevoset eivät sovi kaikille ihmisille. Oikeanlainen hevosystävä auttaa selviämään vastoinkäymisistä, se piristää, kun kaikki muu masentaa ja ylipäätään muistuttaa siitä, miksi juuri tämä harrastus on se, mitä haluaa.  

Olen niin kiitollinen siitä, että juuri tämä hevonen tuli elämääni. 

Ps. Kiitos 70 lukijaa!