torstai 28. syyskuuta 2017

Kalevalainen jäsenkorjaus -eroon vinoudesta ratsastaessa

Kuvat ovat sunnuntain ratsastukselta. c. Milla Holvi

Minulla on ollut paljon ongelmia ratsastaessa vinouden kanssa. Ratsastushousuni kuluvat aina enemmän oikean polven ja sisäreiden kohdalta. Olen jo pitkään tuntenut, että oikeanpuoleinen jalustimeni on ollut pidempi, vaikka maasta katsottuna ne olisivatkin olleet täysin samanpituiset. Lisäksi tunnen aina kuinka valun vasemmalle ja sitten yritän korjata sitä viemällä enemmän painoa ylävartalolla oikealle. Loppujen lopuksi istun ihan vinossa siellä selässä ja hevonen kiemurtelee minne sattuu. 

Nyt syksyllä pelkkien aavistusten rinnalle tuli myös kipu. Ratsastuksen jälkeen oikea nivuseni oli todella kipeä. Parin tunnin maastoilun jälkeen en meinannut pystyä seisomaan, saatikka kävelemään. Kerroin tallinomistajalle, jolloin hän suositteli Kalevalaista jäsenkorjausta. 


"Kalevalainen jäsenkorjaus perustuu koko tukirakenteen kineettisen ketjun tasapainottamiseen mobilisaatiokäsittelyn avulla. Kalevalaisessa jäsenkorjaushoidossa tasapainotetaan mobilisaatiokäsittelyn avulla hoitoa tarvitsevan koko tukirakenteen kineettinen ketju aina jalkapohjista kallonrajaan saakka. Perinteen tuoman kokemuksen kautta voidaan lihastasapainoista sekä hermoheijasteista lukea ongelmien aiheuttajat, jolloin ei päädytä hoitamaan pelkästään kipukohtaa, vaan myös itse ongelman aiheuttajaa hoidetaan."



22.9. perjantaina kävin Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa, josta ei ole kyllä yhtään pahaa sanottavaa! Hoito kesti noin kaksi ja puoli tuntia, eikä sattunut yhtään. Jäsenkorjaus-nimikkeestä tulee heti mieleen kauhea runnomminen ja naksauttelu, jota tuo ei siis todellakaan ollut. Se oli kuin hierontaa: todella mukavaa siis. 

Hoidon alussa jalkani olivat melkein kaksi senttiä eripituiset, joten ei ihmekään, että jalustimet tuntuivat erimittaisille. Alavartalostani koko oikea puoli oli myös ihan jumissa, mutta hoidon edetessä jumit aukesivat ja loppujen lopuksi jalkani olivatkin taas samanpituiset. Voin kyllä sanoa, että tuntui hyvältä! 

Ylävartalostani taas vasen puoli taisi olla enemmän jumissa, jos oikein muistan. Lisäksi rintalihakseni olivat todella kireät. Jäsenkorjaaja sanoikin, että oli todella hyvä, että tulin tässä vaiheessa hoitoon, koska olin tosiaan niin vinossa, että siitä olisi varmasti koitunut kipuja jatkossa muutenkin kuin vain ratsastaessa. 


Hoidon jälkeen olo oli todella väsynyt ja illalla päätäni särki jonkun verran. Pari seuraavaa päivää piti ottaa rauhallisesti, joten en saanut myöskään ratsastaa. Perjantaina ja lauantaina pysyttelin poissa hevosen selästä, mutta sunnuntaina oli pakko jo käydä vähän ratsastamassa. Heti kun pääsin selkään oikeassa nivusessani vähän vihlaisi. Koko ratsastuksen ajan tuntui ja kun tulin alas, sattuikin hieman. Tämän ratsastuksen jälkeen ajattelin, että on parasta pitää maanantaikin ratsastusvapaata ja kiivetä hevosen selkään vasta tiistaina.

Tiistaina ratsastus sujui paremmin kuin hyvin. Jalustimet olivat samanpituiset, vai pitäisiköhän sanoa, että jalkani olivat samanpituiset, ja tuntui, että istuin suorassa ja keskellä satulaa. Hevonenkin liikkui koko ratsastuksen ajan todella kivasti, eikä kiemurellut yhtään. Parasta oli kuitenkin se tunne, että pystyin istumaan kunnolla, keskellä, valumatta mihinkään sunntaan, eikä istuntaa tarvinnut koko aikaa korjailla ja muuttaa!


Katsotaan, tarvitsenko toista käsittelykertaa. Olin kuitenkin sen verran vino ja eilen ratsastaessani tuntui taas vähän huonommalle tuon valumisen kanssa. Kalevalainen jäsenkorjaus oli kokemuksena kuitenkin todella hyvä ja Annemari Ollikainen oli aivan ihana ihminen ja todella taitava! Tässä vielä linkki Annemarin Facebook-sivuille

Suosittelen ehdottomasti tätä kaikille. Ei kannata jäädä miettimään ja taistelemaan ongelmien kanssa yksin, kun niihin on saatavana myös apua. 

lauantai 16. syyskuuta 2017

Näin käy, kun kouluratsukko päätyy hyppäämään



Eihän me mikään oikea kouluratsukko olla, mutta ehdottomasti ennemmän harrasteleva koulu- kuin esteratsukko, kuten videolta näkyy.

Tosiaan hyppäsin tässä vähän aikaa sitten Vitolla, kun sain äidin mukaan nostelemaan puomeja. Tämä olikin vasta toinen kerta, kun hyppäsin Vitolla. Ensimmäinen kerta ei ollut kovin onnistunut, kun en päässyt hyppyihin mukaan ja kävin melkein kaulalla, mutta tällä kertaa saatiin myös onnistuneita hyppyjä!


Ensin kentällä oli ristikko, puomi, ristikko -jumppa, mutta väli ei ollut kovin hyvä, kun Vito tiputti laukan aina raville. Pyysin sitten äitiä ottamaan puomin pois, jolloin laukka kyllä säilyi, mutta Vito hyppäsi todella kaukaa, enkä itse päässyt millään mukaan hyppyyn. Vito ei ole kovin taitava hyppääjä, joten se myös helposti liioittelee korkeuden ja hyppää paljon isommin kuin tarvitsisi.


Äiti lyhensi vähän esteiden väliä, jolloin alettiin löytää sopiva rytmi ja hypyt onnistuivat paljon paremmin. Loppuun muutettiin ristikko vielä pystyksi ja hypättiin sitä. Esteet olivat kyllä koko ajan niin matalia, että Vito pääsi ne ravaamallakin yli. En kuitenkaan viitsi hypätä Vitolla paljoa tai isoa, vaan hypätään ihan vain välillä omaksi iloksi ja mielenvirkistykseksi.

Oli ihan superhauskaa hypätä vähän pitkästä aikaa. Eltonin kanssa pyrin hyppäämään vähän säännöllisemmin ihan ponin takia, kun se nautti siitä niin paljon, mutta nyt Viton kanssa ei olla paljoa hypätty. Pitäisi useamminkin mennä vaikka vain puomeja, kun ne ovat niin hyvää jumppaa ja vähän vaihtelua perinteisten koulutuuppailujen rinnalle.



lauantai 2. syyskuuta 2017

Vastoinkäymisiä, mutta ei lannistuta


Nyt koulujen taas alettua, en ole oikein ehtinyt tänne blogiin kirjoitella mitään. En ole myöskään saanut uusia kuvia sitten kesäloman loputtua, mikä tietysti harmittaa aika paljon... Tämän postauksen kuvat ovat yhdeltä ratsastuskerralta kesältä, joita en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi julkaista. 

Viton kanssa ollaan menty ihan normaalisti. Suurimmaksi osaksi ihan sileällä, mutta myös maastoiltu paljon ja pari kertaa menty puomeja ja kavaljetteja. Vito on liikkunut kivasti pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Vaihdettiin jo joku aika sitten Vito eri laumaan ja välien selvittelyn seurauksena se oli saanut potkun etujalkaan. Jalka oli lämmin ja turvonnut, mutta parani onneksi kylmäyksellä ja kevyellä liikutuksella. 


Ollaan myös osallistuttu viikoittain tunneille. Kerran mentiin jopa estetunnille, jossa hypättiin ihan pieniä esteitä. Se tunti oli kyllä aika fiasko ja pari kertaa hypyn jälkeen istuin melkein kaulalla. Vito oli kyllä ihan innoissaan, mutta sen tyyli hypätä on kyllä aika kaukana hyvästä. Sen jälkeen ei olla hypätty, mutta voisihan sitä kyllä joku päivä kokeilla, jos saan jonkun nostelemaan puomeja. 

Maastoilu sujuu hyvin Viton kanssa. Porukassa se menee vallan mainoisti ja yksinkin ihan hyvin. Yksin maastoillessa se on kyllä paljon varautuneempi ja säikympi. Yhtenä päivänä tipahdinkin siltä, kun oltiin kahdestaan maastossa. Ylitettiin ensin Viton mielestä superpelottava, järven yli kulkeva siltä/tie, joka piti mennä osittain perutamalla, kun V ei suostunut kulkemaan etuperin. Oltiin jo melkein päästy perille, kun ihan vierestä, puskasta lähti lintu lentoon ja Vito veti täyskäännöksen, jonka seurauksena löysin itseni maasta. Oli ihan pienet kuumotukset, kun hevonen lähti ravaamaan poispäin ja olin ihan yksin suht vieraassa maastossa. Onneksi Vito tuli kuitenkin kutsumalla luokse ja päästiin jatkamaan maatkaa yhdessä. 


Tänään meidän oli tarkoitus mennä traikulla valmennukseen vähän kauemmas, mutta eihän siitä tietenkään tullut mitään. Kokeiltiin nimittäin eilen lastata Vitoa, mutta ei saatu sitä sitten millään kyytiin. Se tuli kyllä kiltisti leivän perässä traileriin, mutta aina kun takana alkoi tapahtua jotakin (lue takapuomi kiinni), se peruutti ihan paniikissa pois. Yritys päättyi sitten siihen, että Vito veti itsensä nurin lastaussillalle. Se näytti ihan kamalalta ja hetken jo säikähdin, että nyt meni hevoselta jalat rikki, mutta siitä se kuitenkin nousi ja näytti olevan ihan kunnossa. Meidän valmennusreissusta ei sitten tullutkaan mitään, mutta nyt ei luovuteta, vaan ruvetaan ahrerasti harjoittelemaan lastaamista.