lauantai 2. syyskuuta 2017

Vastoinkäymisiä, mutta ei lannistuta


Nyt koulujen taas alettua, en ole oikein ehtinyt tänne blogiin kirjoitella mitään. En ole myöskään saanut uusia kuvia sitten kesäloman loputtua, mikä tietysti harmittaa aika paljon... Tämän postauksen kuvat ovat yhdeltä ratsastuskerralta kesältä, joita en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi julkaista. 

Viton kanssa ollaan menty ihan normaalisti. Suurimmaksi osaksi ihan sileällä, mutta myös maastoiltu paljon ja pari kertaa menty puomeja ja kavaljetteja. Vito on liikkunut kivasti pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Vaihdettiin jo joku aika sitten Vito eri laumaan ja välien selvittelyn seurauksena se oli saanut potkun etujalkaan. Jalka oli lämmin ja turvonnut, mutta parani onneksi kylmäyksellä ja kevyellä liikutuksella. 


Ollaan myös osallistuttu viikoittain tunneille. Kerran mentiin jopa estetunnille, jossa hypättiin ihan pieniä esteitä. Se tunti oli kyllä aika fiasko ja pari kertaa hypyn jälkeen istuin melkein kaulalla. Vito oli kyllä ihan innoissaan, mutta sen tyyli hypätä on kyllä aika kaukana hyvästä. Sen jälkeen ei olla hypätty, mutta voisihan sitä kyllä joku päivä kokeilla, jos saan jonkun nostelemaan puomeja. 

Maastoilu sujuu hyvin Viton kanssa. Porukassa se menee vallan mainoisti ja yksinkin ihan hyvin. Yksin maastoillessa se on kyllä paljon varautuneempi ja säikympi. Yhtenä päivänä tipahdinkin siltä, kun oltiin kahdestaan maastossa. Ylitettiin ensin Viton mielestä superpelottava, järven yli kulkeva siltä/tie, joka piti mennä osittain perutamalla, kun V ei suostunut kulkemaan etuperin. Oltiin jo melkein päästy perille, kun ihan vierestä, puskasta lähti lintu lentoon ja Vito veti täyskäännöksen, jonka seurauksena löysin itseni maasta. Oli ihan pienet kuumotukset, kun hevonen lähti ravaamaan poispäin ja olin ihan yksin suht vieraassa maastossa. Onneksi Vito tuli kuitenkin kutsumalla luokse ja päästiin jatkamaan maatkaa yhdessä. 


Tänään meidän oli tarkoitus mennä traikulla valmennukseen vähän kauemmas, mutta eihän siitä tietenkään tullut mitään. Kokeiltiin nimittäin eilen lastata Vitoa, mutta ei saatu sitä sitten millään kyytiin. Se tuli kyllä kiltisti leivän perässä traileriin, mutta aina kun takana alkoi tapahtua jotakin (lue takapuomi kiinni), se peruutti ihan paniikissa pois. Yritys päättyi sitten siihen, että Vito veti itsensä nurin lastaussillalle. Se näytti ihan kamalalta ja hetken jo säikähdin, että nyt meni hevoselta jalat rikki, mutta siitä se kuitenkin nousi ja näytti olevan ihan kunnossa. Meidän valmennusreissusta ei sitten tullutkaan mitään, mutta nyt ei luovuteta, vaan ruvetaan ahrerasti harjoittelemaan lastaamista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti