perjantai 1. joulukuuta 2017

Elämäni tärkeimmät hevoset

Joulukalenteri 2017 - Luukku 1

Hevos- ja ratsastushistoriani aikana olen tavannut todella monia, erilaisia ja omanlaisia hevosia ja poneja. Olen ihmisenä sellainen, etten kiinny kovin helposti. Esimerkiksi mikään tuntihevonen tai vuokraponi ei ole koskaan ollut minulle kovin tärkeä. Olen kuitenkin tavannut kaksi hevosta ja yhden ponin, jotka olivat/ovat minulle todella tärkeitä. 

Kastanjan Kuu

Osa blogini lukijoista saattaakin muistaa Kassun, tuon ihanan shetlanninponitamman. Kävin hoitamassa Kassua naapurissamme vuosina 2013-2014, jolloin minulla ei ollut vielä omia hevosia. Kassu on aivan valoittava pieni poni. Se on oikeasti todella pieni, arvoilta sanoisin 80-90cm. 
Muistan, kuinka ihastuin Kassuun ensisilmäyksellä. Olin käynyt kysymässä naapureiltamme saisinko käydä hoitamassa heillä hevosia ja he lupasivat, että Kassua saan ainakin hoitaa. Myöhemmin sain hoitaa myös muita hevosia, mutta mieluiten hoidin Kassua: se oli paras kaikista! 
Kaviokuumeherkkänä ponina Kassu joutui tarhailemaan yksin hiekkatarhassa, kun muut hevoset olivat laitumella. Tämän vuoksi se oli aina todella seurallinen ja hörisi aina, kun menin sen luokse. Hoitaessa se laski päänsä olkapäälleni, kun menin kyykkyyn ja rapsutin sitä. Shetlanninponille ominaisesti, Kassultakaan ei puuttunut luonnetta! Se osasi kyllä ilmaista, kun ei pitänyt jostakin ja talutusreissuilla se saattoi nousta pystyyn, jos en antanut sen mennä niin kovaa kuin se olisi halunnut mennä. 
En ikinä ratsastanut Kassulla, koska olin jo tuolloin ihan liian pitkä sille. Se ei kuitenkaan haitannut minua yhtään, koska hevosten hoitaminen on aina ollut vähintäänkin yhtä mukavaa ja palkitsevaa kuin ratsastus. 
Kassu asustaa edelleen naapurissamme, mutta en ole käynyt hoitamassa sitä pitkään aikaan. Omat hevoset ovat vieneet viime vuosina niin paljon aikaa, etten ole saanut aikaiseksi käydä katsomassa Kassua. Tuo poni on kyllä aivan ihana persoona ja sillä on ehdottomasti maailman kauneimmat silmät!

Grotesk Accent

Veikkaisin, että valtaosa blogini lukijoista muistaa Pöpön. Pöppö oli ensimäinen oma hevoseni, lämminverinen ruuna. Ostin Pöpön vuonna 2014, mutta se jouduttiin lopettamaan jo vuonna 2016, vanhojen jalkavaivojen vuoksi. Pöppö oli ehdottomasti hevonen, joka opetti minulle eniten ja kasvatti minua ihmisenä aivan valtavasti. 
Alkutaival Pöpön kanssa oli vaikea. Suoraan sanottuna en edes pitänyt siitä aluksi, mutta sitkeän työskentelyn ja tutustumisen kautta meistä tuli parhaat ystävät, eikä maailmassa ollut mitään tärkeämpää kuin Pöppö. Tämän takia päätös Pöpön lopettamisesta oli ehdottomasti vaikein päätös, jonka olen ikinä tehnyt. 
Noiden jalkavaivojen vuoksi meillä oli oikeastaan aina vaikeuksia ratsastuksessa. Vaikeuksista huolimatta vuosiin mahtui paljon onnistumisia ja unohtumattomia hetkiä. Pöpön kanssa pääsin tekemään niin paljon enemmän ja niin erilaisia asioita kuin ratsastuskoulussa tai vuokraponien kanssa. Yksi parhaista asioista, joita Pöpön kanssa puuhailtiin, oli maastakäsittely. Se opetti niin paljon uutta hevosista ja varsinkin tästä rakkaasta karvakorvasta.

Lepää rauhassa Pöppö. Rakastan sinua aina, enkä koskaan lakkaa ikävöimästä.

Vivido

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisempänä: Vito. Hevonen, jonka varmasti jokainen teistä muistaa tai ainakin pitäisi muistaa. Vito on siis nykyinen hevoseni, 11-vuotias PRE-ruuna. Vito ei ole ollut minulla vielä puoltakaan vuotta, mutta on minulle jo nyt todella rakas ja tärkeä. 
Eltonin myymisen jälkeen en uskonut, että löytäisin sellaista hevosta, jonka kanssa olisin jaksanut harrastaa. Vitossa oli kuitenkin jotain tuttua. Jotain mikä muistutti minua Pöpöstä. Se tuntui heti turvalliselle, vaikka olikin todella herkkä ja erikoinen. 
Koeratsastuksen jälkeen tiesin heti, että Vito oli se hevonen, jonka halusin ja joka auttaisi minua jaksamaan. Ja niin se on ollutkin. Vito on aivan ihana. Vaikka se osaa olla välillä todella rasittava, on se silti ihana. Toivon, että meidän matkamme Viton kanssa kestää niin kauan kuin mahdollista, koska Vito on sellainen: sydänhevonen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti