sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Istuntaongelmien takana epäsopiva satula

Laitoin tähän postaukseen havainnollistavia kuvia epäsopivan satulan aiheuttamista istuntavirheistä.

Viime postauksessa valitin sitä, kun mikään ei onnistu, enkä osaa istua hevosen selässä. Rupesin sitten miettimään, mistä nämä ongelmat voisivat oikeasti johtua. Mieleeni tulikin sitten varusteet ja niiden sopivuus, koska eihän minussa tietenkään voi olla mitään vikaa (sarkasmia). Päätinkin sitten yksi ilta kokeilla Eltonin entistä satulaa Vitolle ajatuksena ensinnäkin se, sopiko se Vitolle jasen jälkeen, minkälaista sillä oli ratsastaa. 

Eltonin satulaa kokeiltiin Vitolle ensimmäistä kertaa kesällä kun kävimme koeratsastamassa Vitoa. Silloin satula oli auttamatta liian leveä, koska se painui kiinni selkään ja säkään. Päädyttiin sitten ostamaan Vitolle oma satula ja otettiin sovitukseen Kieffer Wien -koulusatula, joka sovituksen jälkeen jäikin meille. Se oli Vitolle silloin hyvä. Minulla taas oli vaikka mitä istuntaongelmia koko ajan, mutta ajattelin niiden johtuvan uudesta hevosesta ja siitä, etten osannut vielä ratsastaa sitä yhtään. 

Polvet pyrkimässä satulasiipien ulkopuolelle.

Tämän viikon maanantaina Vito sai selkäänsä Eltonin entisen Albion K2 -yleissatulan. Ihanaksi yllätykseksi satula ei näyttänyt Viton selässä yhtään niin pahalta kuin ajattelin sen näyttävän. Onhan se toki vielä hieman liian leveä, muttei kuitenkaan ottanut yhtään kiinni säkään. Laitoin alle lampaankarvaromaanin ja satula istui oikein hyvin. Pitää nyt vielä katsoa onko tuo vanha romaani jo vähän liian litistynyt ja pitäisikö investoida vähän paksumpaan...

Selkään noustessani tarkistin vielä, painuuko satula liian alas ratsastajan istuessa selässä, mutta näin ei onneksi käynyt. Jo alkukäyntejä kävellessä huomasin valtavan eron siihen, miltä selässä istuminen ylipäänsä tuntui. Ikään kuin automaattisesti istuin selkä suorassa, enkä kyyryssä niin kuin yleensä. Ratsastin kaikki askellajit läpi ja pakko sanoa, ettei ratsastus ole pitkään aikaan tuntunut noin helpolle! 

Takapainoinen satula ja kädet sylissä.

Seuraavana päivänä testattiin uudestaan satulaa ja kokeilin mm. miten harjoitusravi ja laukkaaminen kevyessä istunassa onnistuvat. Olen maastossa laukatessa monta kertaa yrittänyt nousta jalustimille seisomaan ja antaa Viton laukata vapaammin, mutta lopputulos on ollut aina se, että Vito on vain hidastanut ja hämmentynyt, kun olen puristanut jaloilla ja keikkunut selässä. Tällä "uudella" satulalla ratsastaessa näin ei kuitenkaan käynyt. Vito laukkasi innoissaan kenttää ympäri samalla, kun minä onnistuneesti seisoin jalustimilla. Muutenkin Vito on vaikuttanut todella tyytyväiselle. Alku- ja loppukäynneissä se venyttää kaulaansa pitälle alas ja liikkuu kaikissa askellajeissa todella rennosti ja letkeästi. 

Mitä minuun tulee niin ratsastus on paljon mukavampaa ja kaikki paljon helpompaa. Totta kai minulla on vielä paljon korjattavaa istunnassani ja muutenkin opeteltavaa, mutta ratsastus ei tunnu enää mahdottomalle! En malta odottaa, että päästään maastoon laukkaamaan kunnolla tai jumppailemaan kavaljeteilla nyt, kun satula ei purista hevosta ja on sopiva minullekin. 

Takakaaren päällä istuminen.

Mitä vikaa satulassa sitten oli? 

Veikkaan, että Kieffer oli jäänyt Vitolle jo vähän liian kapeksi. Se oli muutenkin Viton selässä todella takapainoinen. Minulla oli usein tunne, että joudun ikään kuin istumaan ylämäkeen ja keventäessäkin oli hirmu pitkä matka ylös. Minulle tuossa Kiefferissä oli myös liian pieni istuin. Meidän Kieffer on 17 tuumaa, kun taas Albion on 17,5 tuumaa. Puolen tuuman ero ei ole paljoa, mutta satuloissa on myös täysin erilaiset istuimet, joista jälkimmäinen sopii minulle paljon paremmin. Ratsastajalle liian pieni satula pakottaa istumaan takakaaren päällä. Minulla tämä ilmeni myös niin, etten pystynyt istumaan suorassa ja jalkani eivät meinanneet pysyä satulasiipien "sisällä". Polveni siis nousivat ja pyrkivät satulan ulkopuolelle ja istuin ns. tuoli-istunnassa. 

Vertailun vuoksi olisi ollut hauskaa laittaa ratsastuskuvia myös sopivalla satulalla, mutta niitä ei vielä valitettavasti ole. 

Jatketaan siis traanaamista tuolla Eltonin vanhalla satulalla ja katsotaan, miten kaikki lähtee sujumaan. Olen kuitenkin todella iloinen, että päätin kokeilla tuota satulaa Vitolle vaikka ajatuksena se tuntuikin lähes mahdottomalle. Saatiin vähän asioita selville ja ratsastaminen on taas mukavaa!

lauantai 20. tammikuuta 2018

Kun mikään ei onnistu


Istun selkä kyyryssä,
vinossa,
puristan jaloillani,
katson hevosen niskaa,
ranteeni taittuvat alaspäin,
kyynerkulma on olematon,
levitän käsiäni, 
käteni laskeutuvat reisilleni...

Tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu ettei mikään onnistu? Ettei osaa istua oikein? Ei osaa ratsastaa? 


Varmaan sanomattakin selvää, että minä tiedän. Meillä ei ole viimeaikoina mennyt kauhean hyvin Viton kanssa. Oikeastaan koko joulu- ja tammikuu on ollut yhtä säätämistä. Ratsastus ei ole sujunut oikein mitenkään, kun olen kamppailut oman istuntani kanssa. Kirsikkana kakun päälle Viton kengättömyys ja liukkaiden pohjien varominen... 

Joulukuussa oli helppo postailla blogin joulukalenteriin muistoja ja erikoispostauksia, mutta nyt kun pitäisi taas kirjoittaa kuulumisia ja normaaleja ratsastuspostauksia, on into bloggaamiseen vähän lähtenyt. Niin heikolta kuin se kuulostaakin, en oikein tykkää jakaa epäonnistumisia ja niitä hetkiä, kun mikään ei oikeasti suju. Olen usein kirjoittanut niistä vasta viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien päästä, jolloin olen jo oppinut käsittelemään asioita ja ratkaisemaan ongelmiani. 

"Niin heikolta kuin se kuulostaakin, en oikein tykkää jakaa epäonnistumisia ja niitä hetkiä, kun mikään ei oikeasti suju."


Nyt pidemmän huonon jakson jälkeen koettiin taas pari päivää sitten onnistumisen hetkiä ratsastuksen saralla. Torstaina oltiin Viton kanssa ratsastustunnilla ja ennen tunnin alkua tallinomistaja tuli luoksemme juttelemaan. Ihan kysymättä hän katsoi istuntaani, korjasi sitä ja pidensi jalustimiani. Heti kun tunti alkoi, oli tunne hevoseen ja ratsatukseen ihan erilainen kuin ennen! 

Koko tunti sujui todella hyvin. Vito liikkui ihanan rennosti ja minusta tuntui, etten häirinnyt sitä istunnallani yhtään niin paljoa kuin aikaisemmin. Kaikki postauksen alussa mainitsemani ongelmat olivat poissa. Minulle on hoettu joka tunti kuinka käsiä pitäisi kantaa ja ranteiden tulisi olla suorassa, mutta se ei ole ikinä auttanut kuin korkeintaan pari minuuttia. Vaikka olen todella yrittänyt pitää käteni oikein, ne ovat aina loppujen lopuksi jollakin tavalla väärin, kun keskittymiseni niihin on herpaantunut. Nyt kuitenkin käteni pysyivät harjan yläpuolella ja ranteeni suorassa. Niinhän se on, että kaikki raajojen virheet johtuvat perusistunnasta, mutta nyt vasta tajusin sen oikeasti.

"Vaikka olen todella yrittänyt pitää käteni oikein, ne ovat aina loppujen lopuksi jollakin tavalla väärin."


Vito on ihan superherkkä hevonen. Se reagoi todella voimakkaasti, jos ratsastaja istuu vinossa, puristaa polvilla tms. Vito on myös todella kiltti. Se yrittää aina parhaansa, vaikka ratsastaja istuisi selässä takaperin tai päällään. Oli mahtavaa huomata, kuinka paljon rehellisemmin Vito liikkui, kun istuin selässä paremmin, enkä häirinnyt sitä jatkuvasti esimerkiksi puristamalla jaloilla. Haluan oikeasti oppia ratsastamaan hyvin, ihan vain senkin takia, että Vito todella ansaitsee sen. 

Nyt minua hieman pelottaa se, että seuraavalla kerralla kun kiipeän hevosen kyytiin, en osaakaan enää istua samalla tavalla kuin tuolla tunnilla. Virheet tulevat nimittäin helposti takaisin, varsinkin jos ratsastaa yksin ilman opetusta. Lohdutan itseäni sillä ajatuksella, että tiedän nyt miltä ratsastuksen pitäisi tuntua ja jos uppoan taas epätoivon suohon istuntani takia, tiedän keneltä pyydän apua. 

"Haluan oikeasti oppia ratsastamaan hyvin, ihan vain senkin takia, että Vito todella ansaitsee sen."


Kuvia ei niin onnistuneelta ratsastuskerralta parin viikon takaa.
c. Milla Holvi

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Joulukuun kohokohdat

Puhelinkuvia ja -videoita menneeltä kuukaudelta:


Joulukuun alku sujui meillä ihan normaalin tapaan. Valmistauduttiin jouluun ja nautittiin lumesta, jota kerrankin oli. Vito liikkui koko kuukauden suhteellisen kevesti, koska kenttä ei ollut parhaassa kunnossa kengättömälle hevoselle. Ratsastuksen sijasta treenattiin ahkerasti lastaamista, joka alkoi sujua jo vähän paremmin.


Ostin äidilleni joululahjaksi ratsastustunnin. Jännitin vähän suostuisiko hän ollenkaan hevosen selkään, mutta äitihän innostui lahjasta kovasti. Tunnin hän ratsasti Aapo-suokilla ja kaikki meni todella hyvin! En olisi uskonut, että äiti osaa enää noin 30 vuoden tauon jälkeen ratsastaa yhtään, mutta se oli turha pelko. Tunnilla mentiin vain käyntiä, mutta ehkä seuraavalla kerralla raviakin ;)


Syntymäpäivääni juhlittiin perheen kesken. Tein itse kakun, josta loppujen lopuksi en edes pitänyt. Kakuntekovideon voit katsoa tästä linkistä. Sain aivan ihania syntymäpäivälahjoja, joista mainnittakoon mummolta ja ukilta saamani uusi tyyny ja siskolta saamani taulu minun ja Pöpön kuvalla. 


Joulun kunniaksi suostuin lähtemään hiihtämään äitini kanssa. Vihaan hiihtämistä ja vitsailinkin, että hiihdän seuraavan kerran vasta vuoden päästä. Muuten joulu sujui tuttuun tapaan sukulaisten kanssa. Koristeltiin serkkuni kanssa pipareita ja tehtiin kuin tehtiinkin piparkakkutalo, jonka Joulukuun haastelista -postauksessa asetin yhdeksi joulukuun tavoitteeksi.  Viton kanssa käytiin joulumaastossa kaksikin kertaa: aatonaattona ja joulupäivänä!


Uudenvuoden juhlinta oli kyllä ehdottomasti paras tapa lopettaa vuosi 2017. Kaikki aijemmat uudenvuodenaatot ovat minun osaltani olleet erittäin tavallisia ja tylsiä päiviä. En ole oikein ikinä nauttinut niistä, mutta nyt täysi-ikäisenä oltiin kavereiden kanssa juhlimassa uutta vuotta vähän kotikuntaa kauempana ja oli kyllä todella kivaa!

lauantai 6. tammikuuta 2018

Kuva joka kuukaudelta - vuosi 2017

Ajattelin toteuttaa viime vuoden koosteen nyt vähän eri tavalla kuin aijemmin. Otin joka kuukaudelta yhden hevosaiheisen kuvan, joka kuvaa parhaiten juuri sitä kuukautta. Laitoin joka kuukauden alle myös pari linkkiä lukemisen arvoisiin postauksiin, jotka kannattaa käydä kurkkaamassa. Parilta kuukaudelta olisin halunnut valita useammankin kuvan, mutta päädyin kuitenkin näihin:

 Esteponi Elton pääsi hyppäämään vuoden ensimmäistä kertaa jo tammikuussa.

Ensimmäistä kertaa hackamorella ja kaulanarulla
Vuoden ekat estehyppelyt

 Helmikuussa oli ihana, ikimuistoinen päivä eli vanhojentanssit. Otettiin myös ponin kanssa kuvia. Tässä niistä yksi.

Prinssiponi Etalon
Maaliskuussa ratsastin tuttuun tapaan Eltonia, mutta pääsin myös kerran ratsastamaan Sani-ponilla.

Erilainen ratsu
KitVision Escape HD5W - actionkamera

Myös huhtikuussa pompittiin ponin kanssa. Tässä kuussa oli myös Tampereen hevosmessut.

Tampereen hevosmessut + ostokset
Esteratsastuksen makua

Toukokuu

Toukokuusta en löytänyt yhtään hevosaiheista kuvaa. Johtuu varmaan siitä, että olin laittanut Eltonin myyntiin, eikä ratsastaminen ihan hirveästi innostanut, kun tiesin, että joudun ponista luopumaan...

Videopostaus tallipäivästä
Elämä on vaikeita päätöksiä täynnä.

Kesäkuussa Elton sitten lähti uuteen kotiin ja minä olin hevoseten...
 ...siihen saakka kunnes Vito-herra saapui tallille.
Elokuussa tutustuttiin toisiimme ja mentiin mm. ensimmäisen kerran pelkällä kaulanarulla.

Feels so good to feel again
Ilman varusteita -videopostaus

 Syyskuussa opin jo vähän ratsastamaan Vitoa. Kävin myös Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa.

Näin käy, kun kouluratsukko päätyy hyppäämään
Kalevalainen jäsenkorjaus -eroon vinoudesta ratsastaessa

Mentiin HeB K.N. Special tallin omissa harjoituskisoissa, maastoiltiin, käytiin tunneilla jne. perusarkea. Kävin myös Helsinki International Horse Showssa. 


Marraskuussa oli ihanasti lunta ja päästiinkin menemään hyvin kentällä, maastossa ja vähän myös pellolla. Vito rokotettiin ja madotettiin.

Kuvapostaus järveltä
Sunnuntain höntsäilyt

Joulukuukin sujui oikein kivasti lumisissa tunnelmissa ja joulua odotellessa. Täällä blogissa oli myös pitkästä aikaa joulukalenteri, joka onnistui odotettua paremmin!

Joulukuun postaukset (joulukalenteri 2017)

Loppuun vielä instagramiini lisäämä kuva, jonka kuvateksti tiivistää hyvin tämän vuoden: