sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Innokas herrasmiesruuna jäällä


Päästiinhän mekin vihdoin jäälle laukkailemaan. Käytiin tosiaan viikko sitten sunnuntaina tämän talven ensimmäistä kertaa ratsastamassa jäällä. Äitini pelotteli jään kestävyydestä ja lopulta lähti mukaamme, koska ei uskaltanut antaa minun lähteä yksin Viton kanssa. En pistänyt ajatusta yhtään pahakseni, koska samalla saisin myös kuvia ja videota. 

Alkuun minua hieman jännitti miten Vito tulisi toimimaan, koska emme olleet koskaan käyneet kunnolla jäällä. Pellolla olimme muutamaan otteeseen ratsastaneet ja siellä se oli toiminut todella hyvin, mutta jää on kuitenkin aivan valtavan paljon isompi ja laajempi alue ratsastaa kuin pikkuiset laidunpellot. Kaiken lisäksi Vitolla oli takana todella kevyt viikko omien koulukiireideni takia, joten odottettavissa oli hieman energisempi poni.

Jäälle saavuttiin juuri, kun aurinko oli laskemassa ja maisema oli värjäytänyt pehmeän oranssiksi. Vito käveli nätisti pitkin ohjin korvat kuitenkin hörössä. Käveltiin ensin vähän aikaa ja tarkistettiin pohjan kuntoa ja liukautta. Lunta oli juuri sopivasti ratsastamista ajatellen: niin paljon, ettei pohja ollut liukas ja juuri sopivasti, ettei siitä tullut liikaa vastusta hevoselle.

Ravailtiin hetki keventäen pienehköllä alueella, jossa oli kulkenut muitakin. Mentiin koko ajan aika rannan tuntumassa, koska järven selällä jää olisi ollut varmasti heikompaa. Vito ravasi pitkin askelin ja selvästi erittäin innoissaan! Laukan nostaminen minua hieman jännitti: taisin unohtaa, että allani oli maailman luotettavin Vito, eikä pukkiherkkä Pöppö. Vito nosti laukan kiltisti ja laukkasi innoissaan pitkin askelin, mutta oli kuitenkin koko ajan täysin kuulolla.

Nyt näitä kuvia ja videoita katsellessani huomasin, että ratsastin koko ajan ohjat aika löysällä. Yleensä aina kun minua vähän jännittää, ohjat jotenkin ihan huomaamattani löystyvät. Jännää sinänsä, koska yleensähän jännittynyt ratsastaja lyhentää ohjia :D

Välillä nousin jalustimille ja annoin Viton laukata vielä vähän isommin. Kovin kovaa se ei kuitenkaan halunnut mennä. Ehkä Vito ajatteli minun parastani ja sitä, etten ehkä kestäisi kyydissä kovemmassa kyydissä. Tai sitten se olisi tarvinnut vielä pidemmän baanaamispätkän, kun mitä sille sallin. Jarrut toimivat koko ratsastuksen todella hyvin, mutta kääntäminen oli välillä vähän hidasta etenkin laukassa.

Laukkailun jälkeen Vito olikin jo hieman hionnut, joten päätettiin lähteä takaisin tallia kohti. Vito olisi kyllä voinut jatkaa jäällä rallittelua vaikka kuinka kauan. Se oli niin innoissaan, että itseänikin ihan nauratti selässä!















Loppuun vielä pari videota, jotka äiti meistä nappasi. On se vaan niin luotto. Maailman paras hevonen

torstai 22. helmikuuta 2018

Pakko päästä messuille: Helsinki Horse Fair 2018

Kaikkien tämän postauksen kuvien käyttöoikeudet kuuluvat Messukeskukselle.

Noin viikko sitten sähköpostiani avatessani koin iloisen yllätyksen, kun huomasin, että minut oli valittu yhdeksi Helsinki Horse Fair -messujen bloggaajaksi. En ole ikinä ennen saanut bloggaajapassia ja itseasissa tämä olikin ensimmäinen kerta kun sellaista edes hain. Olen ollut monena vuonna Helsinki International Horse Show:ssa ja kerran Tampereen hevosmessuilla, mutten koskaan Horse Fairissa, joten mielenkiinnolla odotan tapahtumaa. 

Horse Fair messut järjestetään siis Helsingin messukeskuksessa 2.-4.3. Rupesin jo miettimään, että pääsenköhän messuille ollenkaan ja onko ajoitus messuille menemisestä ihan huono, kun maaliskuussa on kuitenkin ylioppilaskirjoitukset, joihin pitäisi edes yrittää vähän panostaa. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten voi jättää tällaista tilaisuutta väliin. Näillä näkymin olen siis tulossa messuille!


Mitä messuilla sitten tapahtuu? Vaikka mitä! Kokosin alle muutamat ohjelmat ja asiat, jotka erityisesti minua kiinnostavat:

Eri hevosrodut, joita messuilla pääsee ihailemaan. Sanomattakaan varmaan selvää, että innostuin heti, kun huomasin, että myös PRE-hevoset ovat esillä messuilla. Ihanaa päästä näkemään Viton sukulaisia! Muina, etenkin minua, kiinnostavina rotuina voisin mainita komeat lusitanot ja aina yhtä suloiset connemaranponit. 

Bloggaajana olen tietysti kiinnostunut messujen blogiohjelmasta. Horse Fair -messujen yhteydessä järjestetään Blogiexpo, jossa palkitaan hevosbloggaajia erilaisissa kategorioissa. Playsson.net:in tuottaman blogiexpon yhtenä tarkoituksena onkin tuoda bloggaajia yhteen ja lisätä hyvää yhteishenkeä. Sitä, jos jotain blogimaailma todella tarvitsisikin ja uskon, että uusien, nuorten ja fiksujen bloggajien ansiosta tämä tavoite tulee varmasti täyttymään. 

Blogiexpossa palkittavia bloggaajia voi muuten vielä äänestää 28.2 asti. Itsekin olen jo äänestänyt lempibloggajiani, joista mainittakoon ihana Pihla blogilla Koukussa viiteen askellajiin, Veeran kaunis Porkkanan voimalla -blogi sekä Kaisan superhauska blogi: Muuliprojekti. Jos blogien äänestäminen kiinnostaa, kannattaa klikata itsensä tähän (klikkaa tästä) osoitteeseen ja antaa äänensä palkinnot ansaitseville blogeille. 


"Kouluratsastuksen valmennusportaat on esitys, jossa maajoukkoeratsukot esittävät helppo A luokasta Prix st Georgeen asti miten kouluhevonen muuttuu koulutuksen edetessä. Maajoukkoevalmentaja Marko Björs kertoo mitä ratsukot kulloinkin tekevät ja kansainväinen koulutuomari Irmeli Summanen kommentoi tuomarin ominaisuudessa." Lähde Messukeskus. 

Varmasti opettavainen esitys kenelle tahansa ja taitavaa kouluratsastusta on aina upeaa päästä katsomaan. Kouluratsastuksen lisäksi messuilla on myös perinteisesti esteratsastuskilpailut. Messuilta löytyy myös vaikka minkälaisia luentoja aina kuvaamisesta ja kuvankäsittelystä eettisiin hevosmiestaitoihin asti.


Jos minun selityksistäni ei saanut selvää tai haluat kurkata muuta ohjelmaa, mene Messukeskuksen sivuille, koska näiltä messuilta löytyy ihan varmasti ohjelmaa kaikenikäisille. Nyt Horse Fairin ohjelmaa selattuani olen niin innoissani, että minun on aivan pakko päästä messuille! Ketään kaveria en ole valitettavasti saanut suostuteltua mukaani, mutta elän siinä toivossa, että löydän messuilta joitakin bloggajatuttuja ja tunkeudun heidän seuraansa. 

Ps. Instagramissani on myös arvonta, jossa voi voittaa kaksi kappaletta lippuja juuri näille messuille! Arvontaan pääset blogin sivupalkista (internetversio) tai klikkaamalla tätä linkkiä. Jos sinulla ei kuitenkaan ole Instagramia, voit osallistua arvontaan myös kirjoittamalla tämän postauksen kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi. Arvonta suoritetaan 25.2. 


Messuilla nähdään, eikö niin? 

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Mekkokuvia -15 asteen pakkasessa

1.

2.

3.

4.

5.

 6.

7.

 8.

 9.

 10.

11.

 12.

13.

14.

Mikä kuvista on sinun lempparisi?

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Uudet suitset

PS of Sweden - Jump off 


Olen jo pitkään miettinyt ostavani Vitolle uudet, kunnolliset suitset. Hevosillani on aina ollut Hööksistä ostettuja halpoja suitsia, jotka ovat kyllä ajaneet asiansa ihan hyvin. Kyllästyin kuitenkin jo ajat sitten niiden kääntyviin poskiremmeihin. Tällä tarkoitan sitä, että kun hevosta talutti edestä/etuviistosta, poskiremmit kääntyivät ja samalla kuolaimet menivät hevosen suussa nurinpäin. Punnitsin pitkään PS of Swedenien ja Micklemien välillä ja kyselin kavereiltanikin, että kumpia he suosittelisivat. Näistä kyseisistä PSOS Jump off -suitsista olen aina haaveillut, mutta en ole raaskinut ostaa näitä niiden korkean hinnan vuoksi. Nyt alkutalvesta kuitenkin bonggasin Suomen Ratsutarvikkeen sivuilta juuri nämä suitset alennuksessa ja päätin, että nyt on vihdoin aika hankkia kunnon suitset!


Pari viikkoa sitten suitset saapuivat ja olin tietysti ihan haltioissani. Vähän huoletti sopisivatko ne kokonsa puolesta Vitolle ja toimisiko se niillä ratsastaessa. Huoltani helpotti vähän se, että tiesin jonkun ostavan suitset, jos ne eivät Vitolle syystä tai toisesta sopisikaan. Se hyvä juttu tällaisissa hypetystuotteissa on, että ne voi aina myydä kohtuuhintaan pois, jos ne vaikka jäävät itselle tarpeettomiksi.


Onnekseni suitset kuitenkin istuivat Viton päähän hyvin. Nahka suitsissa on todella pehmeää ja taipuisaa: ihan erilaista kuin Hööksin suitsissa! Näissä kuvissa suitsissa on kiinni myös leukahihna, mutta nyt viimepäivinä olen ratsastanut kokonaan ilman sitä. Kiinteä alaturpahihna vähän mietitytti minua, kun sellaista en ole käyttänyt pitkään aikaan, mutta onneksi sitä ei tarvitse kiristää tiukalle. Parasta näissä suitsissa on ehdottomasti muotoiltu niskahihna ja turparemmin pikalukkokiinnitys. 


Ratsastaessa Vito tuntui aluksi aika huonolle. Näissä suitsissa kuolainten kiinnityskohdissa on napakkaa kuminauhaa, joka tasaa painetta. Vito selvästi hämmästeli uutta tunnetta, eikä oikein hyväksynyt ohjastuntumaa, mutta seuraavilla ratsastuskerroilla se on ollut ihan normaali. En ole huomannut ratsastaessa muutosta parempaan sen enempää kuin huonompaankaan. Ollaan nyt viime aikoina menty aika rennosti jäässä olevan kentän takia, joten pitää vielä katsoa, miltä Vito tuntuu kun päästään ratsastamaan vähän paremmin. 


Olivatko suitset hintansa arvoiset? Kalliithan ne olivat kuin mitkä, mutta uskon, ettei minun tarvitse ostaa uusia suitsia pitkään aikaan. Tai ainakin toivon niin... En oikeastaan tiedä mitä odotin suitsilta. Ehkä tyytyväisempää hevosta ratsastaessa? Joka tapauksessa suitset olivat kyllä mielestäni liian kalliit. En kuitenkaan aijo myydä niitä, koska tykkään siitä miltä ne näyttävät ja Vito kuitenkin toimii niillä samalla tavalla kuin muillakin suitsilla. 


Minkälaisia suitsia te käytätte? Onko teillä kokemusta PS of Swedenin tuotteista?