sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Alkuvuoden kuulumisia ja tulevia isoja uutisia


Aloitetan alkuvuoden tunnelmilla. Tammikuussa pakkasta oli reilusti yli 15 astetta joka päivä ja ratsastaessa oli aina kylmä, vaikka puki päälle viisi kerrosta vaatetta... Alkutalvesta motivaationi ratsastamiseen hiipui ja pahasti, koska minulla oli niin paljon ongelmia omassa ratsastuksessani. Satulan vaihdon jälkeen ilo ratsastukseen kuitenkin palasi, ratsastaminen oli paljon helpompaa ja Vitokin liikkui pitkästä aikaa reippasti ja rennosti! 


Tammikuussa tilasin Vitolle pitkään kuolaamani PS of Swedenin Jump off -suitset. Ne olivat sopivasti alennuksessa, joten päätin vihdoin investoida kunnollisiin suitsiin. Ratsastaessa en ole huomannut oikeastaan minkäänlaista eroa "tavallisiin" suitsiin verrattuna, mutta olen silti ollut tyytyväinen ostokseen. Nahka on pysynyt todella pehmeänä ja mielestäni Vito näyttää kauniille nämä suitset päässä. 


Alkuvuodesta jouduin käymään tallilla monena iltana vähän myöhemmin kuin normaalisti. Koulussa oli menossa viimeinen jakso ja kertauskurssien takia koulupäiväni saattoivat olla jopa kahdeksantuntisia. Viton liikuttaminen meni siis pakosta vähän myöhempään, kunnes jossain vaiheessa minua kiellettiin tulemasta tallille illalla. Vitolle kertyikin sitten viikossa vähän enemmän vapaapäiviä, koska oli käytännössä mahdotonta käydä koulussa tarvittava määrä kursseja ja samalla liikuttaa Vitoa "oikeaan" aikaan. 


Alkuvuoden vapaapäivät eivät onneksi haitanneet Vitoa yhtään. Se oli monesti ratsastamaan lähtiessä jopa vähän unelias, eikä kerännyt energiaa kevyemmästä liikutuksesta. Ollaankin koko talvi treenailtu vähän sinne päin ja sen minkä pystyy ja kerkeää. Kengätön hevonen ja maneesiton talli ei ehkä ole talvella se paras vaihtoehto, mutta onneksi tämä talvi ei todellakaan ole ollut vähäluminen! Jos ei olla pystytty menemään lumesta puhtaaksi auratulla kentällä, ollaan maastoiltu, treenattu jäällä tai kahlattu pelloilla. 


Ylioppilaskirjoituksien uhkaavasti lähestyessä tein itselleni lupauksen, etten stressaisi Viton liikutamisesta ennen kuin kirjoitukset olisivat ohi. Tämä oli loistava päätös, vaikkakin vaikea. Olen siis yrittänyt laittaa koulun nyt vähäksi aikaa etusijalle ja liikuttaa Vitoa parhaani mukaan sen ohella. Minulla on edelleen todella huono omatunto, jos en kerkeä tallille ja Vito jää liikuttamatta, mutta olen pyrkinyt ajattelemaan, että tämä on vain tilapäistä, eikä Vito kärsi, vaikka vapaapäiviä kertyisi viikossa pari. 


Mainitsin, ettei Vito kerännyt alkuvuoden vapaapäivistä energiaa, mutta nyt kevään tullen ei se ihan menekään näin! Vito on ollut viime aikoina todella energinen ja välillä jopa vähän hankala. Kevät on varmasti herättänyt Viton piilevän orimaisuuden. Se oli jopa yksi päivä ottanut yhteen tammapuolisen tarhakaverinsakin kanssa. Molemmat hevoset selvisivät tilanteesta pelkillä haavoilla, mutta kyllä minua vähän hirvitti ajatella, että kengätön Vito tappelee tarhassa kavereiden kanssa, joilla on hokkikengät... Tämän tapauksen jälkeen hevoset ovat onneksi olleet kuitenkin ihan sovussa. 


Helmikuun puolessa välissä oli penkkarit ja sen jälkeen alkoi lukuloma. Penkkareissa en jaksanut oikein panostaa ja pukeuduin punahilkaksi. Tilasin netistä punaisen hilkan, lainasin kaveriltani mustan hameen ja äitini työkaverilta pajukorin. Toivotaan, että edes joku tunnisti minut punahilkaksi, koska panostus oli mitä oli. Lukuloma on tuntunut pitkältä, mutta toisaalta olisin tarvinnut kokeisiin valmistautumiseen enemmänkin aikaa. Kirjoitin syksyllä englannin ja nyt keväällä olen kirjoittanut äidinkielen, yhteiskuntaopin ja psykologian. Matikka olisi vielä ensi viikon maanantaina, enkä enää millään jaksaisi lukea tai laskea!


Penkkareiden jälkeisenä päivänä lähdettiin tietenkin abiristeilylle. Oli kyllä ihan huippu reissu, eikä minulla ole pitkään aikaan ollut yhtä hauskaa! 

Nyt lukulomalla päiväni ovat koostuneet lähinnä lukemisesta ja tallilla käymisestä. Tallilla käyminen onkin ihan täydellistä vastapainoa lukemiselle. Mikään muu ei helpota stressiä yhtä hyvin kuin maastoilu suosikkipojan kanssa. En ole oikein pitkään aikaan ehtinyt ajatella muuta kuin koulujuttuja, joten mm. blogin kirjoittaminen ja muiden blogien seuraaminen on jäänyt harmillisen vähäiseksi. 


Maaliskuussa kävin Helsinki Horse Fair -messuilla, jonne sain bloggajapassin. Perjantai oli minulle pieni pettymys kaikin puolin, mutta lauantai oli taas ihan huippu päivä! Kiitos vielä kaikille mahtaville, jotka pitivät minulle seuraa lauantaina. Messujen jälkeisenä sunnuntaina kävin ratsastamassa Viton jäällä ja herralla olikin hieman energiaa... Laukatessa se innostui vähän liikaa ja esitti ihan omatoimisesti kauniita pomppuja, joissa onneksi kestin kyydissä. Pomppimisen jälkeen poni joutui oikein kunnolla töihin ja johan sille tulikin pienimuotoinen hiki. 


Jos Vito pelkää oikeasti jotain, niin se on katolta tippuvia lumia. Se on ollut nyt keväällä todella vaikea. Pahimpina päivinä se on jo tarhasta haettessa ihan hurjana, kun päivän aikana tarhan vierestä, tallin katolta on putoillut lumia. En oikein tiedä, miten tätä pelkoa saisi opettettua pois, joten olen yrittänyt itse pysytellä vain mahdollisimman rauhallisena. Ollaankin viime aikoina enimmäkseen maastoiltu, koska kentällä ratsastaessa Vito on koko ajan todella varautunut. Kuvan haavakin on luultavasti tullut siitä, kun Vito on tarhaan vietäessä säikähtänyt tippuvia lumia ja rynnännyt portista sisään samalla viiltäen kupeensa putkiaidan päähän. 

Vito ja sen viiksistä kasvavat jääpuikot.

Tiivistettynä minun alkuvuoteni on keskittynyt pääasiassa kouluun ja Vitoa olen liikuttanut parhaani mukaan siinä sivussa. Huomenna kirjoitan toivottavasti viimeisen ylioppilaskirjoitukseni ja sen jälkeen alkaa pieni loma koulusta ja opiskelusta. Parin viikon sisään meidän elämässä on muuten luvassa suurehkoja muutoksia, joten pysykäähän kuulolla ;)

2 kommenttia: