torstai 29. maaliskuuta 2018

Kuvausreissu elämyksiä täynnä


Julkaisin helmikuun 18. päivä postauksen nimellä Mekkokuvia -15 asteen pakkasessa. Postaus oli täynnä ihanan talvisia, onnistuneita poseerauskuvia, mutten kuitenkaan kirjoittanut itse kuvausreissusta mitään. Ajattelin jo, etten ehkä tee tästä postausta ollenkaan, mutta reissu oli kyllä sen verran unohtumaton, että on ihan pakko vielä palata tuohon päivään ja muistella vähän mitä kaikkea kyseisellä reissulla tapahtuikaan.

Saatiin siskoni kanssa ihan yhtäkkiä loistava idea mennä ottamaan mekkokuvia. Ollaan ennenkin otettu talvella mekkokuvia, mutta ei ikinä näin kylmällä. Pakkasta oli tosiaan 15 astetta, mutten jotenkaan ajatellut asiaa sen enempää. Puin päälleni siis mekon ja siihen päälle toppahousut ja toppatakin, kengät ja hanskat. Meinasin laittaa Vitolle suitset kuolaimineen, mutta siskoni sanoi hackamoren näyttävän paremmalta kuvissa. Ei tietenkään tyydytty ottamaan kuvia tallin läheisyydessä, vaan käveltiin parin kilometrin matka metsätielle. Ratsastin Viton sinne, koska en olisi varmaan päässyt selkään enää metsässä. Ei oltu koskaan maastoiltu hackamorella, mutta mentiin vain käyntiä ja siskoni oli mukana, joten ajattelin, että kaikki menee ihan hyvin. 


Metsätielle päästyämme oli vuorossa kaikkein vaikein osuus, jota en todellakaan ollut tullut miettineeksi matkaan lähtiessämme. Minun piti siis saada päällysvaatteet pois samalla, kun isuin Viton selässä. Housujen pois ottaminen hevosen selässä oli kyllä aika erikoinen kokemus. Kaiken lisäksi Vito ei olisi millään malttanut seisoa paikoillaan, joten vähän kyllä jännitti miten suoriutuisin. Ihme kyllä, sain lopulta housut pois ja kestin selässäkin. 

Siinä vaiheessa huomasin, kuinka huono idea oli mennä ottamaan kuvia pelkässä mekossa 15 asteen pakkasella. Minulla oli heti sormet ja varpaat ihan jäässä. Yritäpä siinä sitten näyttää joten kuten siedettävälle, kun olet oikeasti jäätymässä. Tästä postauksesta (klikkaa) voit käydä katsomassa kuinka onnistuin. 


Ilmeisesti en ollut tarpeeksi kylmissäni, koska sain idean laukata metsätietä pitkin. Ajatuksena oli tietenkin saada kauniita laukkakuvia valkoisen hevosen kanssa lumisissa maisemissa, mutta toteutus oli kyllä kaukana siitä. Vito edusti niin kuin aina, mutta oma ilmeeni oli jokaisessa laukkakuvassa niin järkyttynyt, että eihän niistä kuvista mitään tullut. Vito laukkasi kivasti, mutta innostui lyhyistä laukkapätkistä jonkun verran. 

Viimeisen laukkapätkän päätin kokeilla ottaa kädet sivuilla. Vito nosti hyvin laukan ja alkupätkä meni oikein mallikkaasti. Siskoni oli tien vieressä kuvaamassa ja ajatuksena oli laukata suoraan tietä pitkin hänen ohitseen, niin kuin olimme jo monta kertaa tehneet. Vito ei kuitenkaan ollut ihan samaa mieltä, vaan päättikin kääntyä laukasta hidastamatta siskoni suuntaan. Itse olin jatkamassa matkaa suoraan, enkä ollut todellakaan varutunut siihen, että Vito kääntyisi vasemalle. Olin kyllä aika lähellä tippua, mutta pysyin kuitenkin selässä. Viimeisestä kuvasta voi nähdä, kuinka lähellä olin tippumista ja kuinka lähellä olimme liiskata kyykyssä olleen siskoni. Sain itseni kuitenkin kammettua takaisin selkään ja jatkettiin laukkaa umpihangessa. Kyllä muuten vähän nauratti, kun sain vihdoin Viton pysähtymään. 


Pienen itsenikokoamisen jälkeen lähdettiin takaisin kohti tallia. Laitoin päälleni takin, kengät ja hanskat, mutta housuja en alkanut taiteilla jalkaan. Jalkani olivat ihan jäässä, kun päästiin takaisin tallille, mutta silti jaksoi naurattaa. Koko kuvausreissu oli kyllä aikamoinen elämys. Typerä päähänpistos, josta tuli unohtumaton kokemus. Haluan sanoa vielä sen, että älkää missään nimessä ottako minusta mallia! Idea oli huono ja vaarallinenkin, ja oltaisiin varmasti saatu ihan yhtä hyviä kuvia, jos olisin poseerannut hevosen vierellä. Tästä kuitenkin selvittiin ehjin nahoin kaikki ja varmasti tultiin viisaammiksi.

Esteettisesti kauniita laukkakuvia, olkaa hyvä!

4 kommenttia:

  1. En kestä, ihan huippuja noi 3 vikaa kuvaa! :D

    VastaaPoista
  2. Haha, kuulostaa aina ihan mun kuvaussessioille.. :D Mut totta kai kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta! Ja hei, lopputulos oli kuitenkin erittäin hyvä! :)

    VastaaPoista