perjantai 13. huhtikuuta 2018

Minä ja Vehmaan talli

Minä ja Digi leirillä Vehmaan tallilla vuonna 2014

Aloitin ratsastusharrastukseni Vehmaan tallilla. Olin jo aikaisemmin ratsastanut ukkini suomenhevosruunalla ja tuttujemme ponilla, mutta en kuitenkaan osannut ratsastaa ilman talutusta. Muistan, kuinka isosiskoni harrasti ratsastusta ja olin aina todella surullinen, kun hän lähti kesäleirille ja minä jouduin jäämään kotiin. Kesällä 2008 päätin, että minäkin haluaisin ruveta ratsastamaan. Lähdin siskoni mukaan tallille, jossa sain ratsukseni pienen, mutta pippurisen Fede-shettiksen. Vehmaan talli oli 8-vuotiaan Maijun mielestä todella iso. Tallin ovella tallinomistaja tuli kuitenkin heti halaamaan ja tunsin oloni heti turvalliseksi ja kotoisaksi. Alkuun minua tietenkin talutettiin tunneilla, mutta aika pian (sen jälkeen, kun laukkasin vahingossa maastossa Fedellä ja pysyin selässä) sain alkaa ratsastaa itsenäisesti. Lemppariratsuikseni nousivat pieni, musta Siru-poni sekä tallin isoin hevonen: Esko. Siru oli hieman hapan hoitaessa, mutta ratsastaessa se oli hienoin! Se suoritti kaiken mielellään ja rakasti hyppäämistä. Esko taas oli maailman kiltein, mutta ratsastaessa hieman laiska, jos sitä ei osannut käskeä tarpeeksi napakasti. Muistan vieläkin kuinka hienolta tuntui, kun vihdoin sain Eskon laukkaamaan koko pitkän sivun ilman raviin tai käyntiin siirtymistä. 

Minä ja Siru ylittämässä estettä vuonna 2009

Esko ja minä vuonna 2009

Kerkesin ratsastaa noin kolme vuotta, kunnes siskoni lopetti ratsastamisen. En uskaltanut jatkaa ilman siskoani, joten minunkin ratsastukseni jäi tauolle. Noin vuoden mitaisen tauon aikana kävin muutaman kerran kaverini mukana ratsastamassa paikkakuntamme toisella tallilla, mutta en jatkanut sielläkään. Mieleni kuitenkin teki koko tauon ajan takaisin tallille, mutta en uskaltanut palata sinne yksin. Vuonna 2011 sain houkuteltua ystäväni tallille kanssani ja siitä se sitten taas lähti. Kesän jälkeen ystäväni lopetti ratsastuksen, mutta tällä kertaa minä olin päättänyt, että jatkaisin ratsastusta, vaikka sitten yksin. Kerkesin käydä vuoden päivät "yksin" tallilla, kunnes tutustuin muutamaan aivan mahtavaan ihmiseen. Näistä ihmisistä yhden kanssa ystävystyimme ihan kunnolla ja meistä tuli parhaita ystäviä. Ennen olin ratsastanut vain kerran viikossa, mutta uusien ystävien myötä tallikertojen määrä nousi kolmeen kertaan viikossa. Sain vakkariratsukseni Topi-nimisen suomenhevosen, johon rakastuin heti. Myös parhaalla ystävälläni oli vakkariratsu, joten tallilla oli todella mukavaa viettää aikaa mm. hevosten varusteita putsaillen. 

Iska ja minä yksityistunnilla vuonna 2014

Minä ja Topi

Vuonna 2013 aloin kuitenkin haluta harrastukseltani enemmän kuin vain ratsastustunneilla käymistä. Aloin siis etsimään vuokraponia ja vuokrasinkin vuosien aikana useampia erilaisia poneja. En kuitenkaan koskaan lakannut käymästä Vehmaan tallilla, vaan kävin siellä silti vähintään kerran viikossa. Loppusyksystä 2014 ostin ensimmäisen oman hevoseni. Pöppö muutti täysin harrastukseni suunnan. Se muutti naapuriimme ja vei elämästäni kaiken vapaa-ajan, joten lopetin sekä ponien vuokraamisen että ratsastustunneilla käymisen. Pöpön kanssa käytiin kuitenkin kesällä 2015 leirillä missäs muuallakaan kuin Vehmaassa. Leirin aikana pääsimme kokeilemaan ihan uusia asioita ja opin viikossa ratsastamaan Pöppöä paljon paremmin kuin ennnen. 

 Pöppö ja minä Karoliinan opissa kesällä 2015

Siiri, minä ja Salme-hevonen leikkitunnilla vuonna 2015

Syksyllä 2016 Pöppö lopetettiin. Olimme kesällä ostaneet toisen hevosen, Eltonin. Elton ei tietenkään voinut olla yksin, joten kysyimme tallipaikkaa Vehmaasta. Jännitimme äitini kanssa onnistuisiko tallipaikan saanti Vehmaasta, mutta pelko oli turha, koska meille vastattiin hymyssä suin: "Totta kai se käy. Ei mitään ongelmaa." Pian olinkin taas takaisin Vehmaan tallilla, tällä kertaa vain oman hevoseni kanssa. Parin vuoden "poissaolon" jälkeen tuntui, etten tuntenut enää ketään. Tutustuin kuitenkin nopeasti uusiin ihmisiin ja löytyihän sieltä joitakin vanhoja tuttujakin! Minulla oli alkuun aika paljon ongelmia Eltonin kanssa. Se oli entinen tuntiponi ja osasi todellakin testata ratsastajaa. Kun Elton muutti Vehmaan tallille, päästiin käymään joka viikko tunneilla valvovan silmän alla. Opin ratsastamaan Eltonia ihan eri tavalla kuin ennnen ja kehityin ratsastajana muutenkin. Meillä oli ihan huiput puitteet treenata! Jättimäinen 40x80m hiekkakenttä, estekalusto, loputtomat maastot ja tilava ja siisti talli tuntuivat todella hienoilta parin vuoden kentättömän navettatallin jälkeen. 

Eltonin kanssa kentällä vuonna 2016

Elton ja minä alkutalvesta 2017

Myös nykyinen hevoseni Vito muutti Vehmaan tallille. Viton kanssa ehdittiin olla Vehmaan tallilla yhdeksän kuukautta. Nyt muutettuamme Savonlinnaan jouduttiin kuitenkin jättämään tuttu ja turvallinen talli taaksepäin. Tuntuu pahalta sanoa näin, koska en ole jättämässä Vehmaata ikuisesti. Olen varma, että jossain vaiheessa elääni päädyn tavalla tai toisella takaisin Vehmaan tallille. Näiden vuosien aikana Vehmaan tallista ja sen asukkaista: niin ihmisistä, hevosista kuin koiristakin on tullut minulle todella tärkeitä. En ole ihminen, joka herkistelee turhasta, mutta Vehmaan tallilta pari viikkoa sitten lähtiessämme, tallinomistajaa halatessani itkin, koska tiesin, että minulle tulisi todella kova ikävä kaikkia ja kaikkea. 

Tyytyväinen Vito harjoituskilpailujen jälkeen vuonna 2017

Kiitos kaikista ihanista hetkistä kuuluu Vehmaan tallille: tallille, josta tuli minulle kuin toinen koti. Olette opettaneet minulle niin paljon ja auttaneet aina, kun olen tarvinnut apua. En tule koskaan unohtamaan sitä. Kiitos ♥

2 kommenttia:

  1. Melkein itsekin tässä alkoi itkemään! Todella hyvä postaus, ja aivan ihana tuo loppu. Paljon tsemppiä uuteen kotiin Viton kanssa!

    viisiaskellajia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Pihla ♥

      Kiitos, kyllä me viihdytään :)!

      Poista