maanantai 23. huhtikuuta 2018

Onnellinen


Ollaan oltu Viton kanssa uudella tallilla kohta kolme viikkoa. En ole kerennyt kirjoitella tänne meidän viimeaikaisia kuulumisia, joten tämä postaus on pyhitetty niille. Vaikken olekaan enää kaiket päivät koulussa opiskelemassa, autokoulun, työasioiden sopimisen ja kaikista tärkeimmän eli Viton kanssa on kyllä riittänyt tekemistä.

Ensimmäisellä viikolla Vito oli todella jännittynyt. Talliin se tottui nopeasti ja oli siellä heti kuin kotonaan. Vito näkee karsinastaan ikkunan kautta tarhoissa olevia hevosia, joten se osaa olla tallissa todella nätisti yksinkin. Ensimmäiset päivät se huuteli tarhassa muille, mutta kukaan ei sille vaivautunut vastaamaan. Nyt se on kuitenkin jo tottunut yksin tarhailuunkin. Ensimmäinen ratsastuskerta maneesissa oli puolestaan aika järkyttävä. Maneesin seinät kolisivat ja räsähtelivät, kun lumet tippuivat katolta ja Vitohan tunnetusti rakastaa katolta putoavia lumia. Jokaikiseen ääneen Vito reagoi sivuloikalla tai muulla vastaavalla ja sen askellus, etenkin ravi, oli pelkkää jännittynyttä kippittämistä. Nyt, kun lumet ovat jo tulleet katolta, on Vitokin paljon rauhallisemmin maneesissa. Se on edelleen paljon varautuneempi kuin kentällä, mutta uskaltaa välillä jo rentoutuakin. 

Ollaan myös tuttuun tapaan jatkettu maastoilua. Luulin, että Vehmaassa oli mäkiset maastot, mutta täällä niitä yä- ja alamäkiä vasta onkin! Ollaan kierretty muutamaan otteeseen yksi tietty lenkki, jossa joutuu kiipeilemään oikein olan takaa. Vito on mennyt todella nätisti, vaikka ollaankin maastoiltu ihan kahdestaan. En malta odottaa, että viimeiset jäät ja lumet sulavat ja reitit kuivuvat, niin päästään ravaamaan ja laukkaamaan. Ehkäpä uskaltaudutaan myös tutkimaan muitakin maastoja kuin vain tätä tiettyä reittiä. 

Käytiin Viton kanssa viime viikolla jopa estetunnilla. Sitä ennen olin hypännyt sillä pari päivää aikaisemmin pieniä ristikoita. Oltiin molemmat vähän hukassa, kun tehtävänä oli mennä kolmen esteen rataa. Aloitettiin rata menemällä esteet puomeina ja sitten ristikoina. Viimeisellä kerralla esteet oli korotettu pystyiksi. Vito yritti kovasti ja oli todella innoissaan, mutta pystyesteiden ylitys oli kyllä aikamoista räpeltämistä. Saatiin ratsastuksenopettajalta kommenttia siitä, että Vitolle pitäisi saada ensin tekniikka kuntoon, ennen kuin sillä uskaltaa lähteä hyppäämään yhtään isompaa. Viton hyppytyyli onkin varsin koominen: se nostaa etujalat korkealle ja ponnistaa ylöspäin, jolloin koko loppuruumis vain tulee matallalla perästä. Nyt pitäisi siis saada Vito käyttämään selkäänsä hypyissä. Luvassa onkin paljon työskentelyä puomeilla ja pikkuesteillä. 

Eilen päästiin ensimmäistä kertaa ratsastamaan ulkokentällä. Vito käyttäytyi todella hienosti siihen nähden, ettei se ole ikinä ennen käynyt kyseisellä kentällä. Oli todella ihanaa ratsastaa, kun aurinko paistoi ja poni kuunteli. Tämä idyllinen kokonaisuus oli tietenkin pakko pilata tippumalla selästä. Viikonlopun valmennuksien jälkeen kentälle oli jäänyt esteitä ja yksi esteistä oli täydellinen pieni ristikko. Koska en ole aina järin viisas, ajattelin, että olisi kiva hypätä este muutaman kerran. Lähestyttiin estettä laukassa ja askeleet eivät oikein sattuneetkaan ihan nappiin. Vito ponnisti kaukaa ja korkealle, johon minä en ollut yhtään valmistautunut. Tietenkin juuri silloin, kun minulla ei ole turvaliiviä, rupean hyppäämään ja vieläpä tipun selästä. En meinannut päästä enää selkään, kun nauratti niin paljon. Tippuminen oli täysin oma syyni ja Vitokin katsoi minua ihmettelen, mitä teen maassa, kun hän hyppäsi niin hienosti. Päästyäni takaisin selkään tultiin ristikko vielä molemmista suunnista pari kertaa. Poni hyppäsikin todella hienosti ja itsekin kestin kyydissä. On ihanaa huomata, kuinka paljon Vito innostuu tällaisista pikkupompuista! 

Kokonaisuudessa olen todella onnellinen tällä uudella tallilla. Täällä on ihan huiput puitteet treenata: aivan valtava, hyvin hoidettu kenttä sekä maneesi, maastot ja napakka opettaja, joka todella laittaa ratsastamaan. Minusta tuntuu, että Vitokin viihtyy täällä hyvin. Kesällä varmasti vielä paremmin, kun se pääsee laiduntamaan yhdessä muiden hevosten kanssa. Kaikkein parasta täällä on kuitenkin aivan mahtavat tallikaverit ja muutenkin ilmapiiri tallissa. Kaikki ovat todella mukavia ja tulevat juttelemaan. Toisia kannustettaan ja autetaan, eikä aina tarvitse ratsastaa yksin. Yksi päivä Eve tuli tallille vain kuvaamaan meitä, vaikkei itse ratsastanutkaan: ihan huippua! Ja ehkäpä jo se, että olin viikonlopun aikana tallilla yli kuusi tuntia vain katsomassa ja kuvaamassa estevalmennuksia hyisessä viimassa, kertoo siitä, että todella viihdyn tällä tallilla! 







Paras poni.

6 kommenttia:

  1. Ihana kuulla että ootte viihtyny<3

    VastaaPoista
  2. Mukava lukea tästä, miten iso Vivido on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Vito on n. 160cm korkea :)

      Poista
  3. Ihania kuvia ja tosi kivan rento postaus! Huippu juttu, että ootte Viton kanssa viihtyneet uudella tallilla, eikä sun tippumisessakaan käynyt pahemmin.

    VastaaPoista