tiistai 26. kesäkuuta 2018

Hyviä ei olla, mutta hauskaa on


Lupailin jo vähän aikaa sitten Instagramin puolella kirjoitella blogiin meidän hyppykerrasta. Päätin osallistua "pitkästä" aikaa estetunnille Viton kanssa ja pakko kyllä myöntää, että ennen tuntia vähän jännitti. Viimeisimmällä hyppykerralla ratsastin Ronda-nimisellä hevosella, jolla en ollut koskaan aijemmin mennyt. Sileällä kaikki toimi hyvin ja minusta tuntui, että osasin jopa hieman ratsastaa kyseistä hevosta. Kuitenkin heti kun alettiin hyppäämään, katosivat nämä tunteet. En todellakaan ole kokenut esteillä ja Ronda olisi varmasti vaatinut jonkun, joka olisi osannut vähän paremmin. Tipuin Rondalta kerran, kun en nähnyt paikkaa ja jäin jälkeen hypystä. Esteen jälkeen Ronda alkoi köyrimään, jolloin löysin itseni maasta. Meinasin tippua toisenkin kerran samalla esteellä, samalla tavalla. Tällä kertaa Ronda kuitenkin odotti kiltisti, että pääsin kiipeämään kaulalta takaisin satulaan. Lopputunnin kestin selässä ja selvisin samalla vain yhden kakun leipomisella, mutta tippumisesta jäi kuitenkin pieni kammo takaraivoon kummittelemaan. 

Tämänkertaisen estetunnin tavoite minulla oli vaatimaton: pysyä selässä. Vaikka hyppääminen tuntuikin hirvittävälle, heti Viton selkään päästyäni jännitys kuitenkin katosi. Vaikka sekä minä, että Vito olemme molemmat kokemattomia esteillä, ei minua jännittänyt yhtään hypätä Viton kanssa. Se on jotenkin niin tuttu ja turvallinen, että sen selässä ei pelota enää paljoa mikään. Toki esteet olivat todella matalia ja opettaja oli koko ajan neuvomassa meitä, mutta olen silti aika ylpeä siitä, miten tunti meillä meni!

Hyppääminen oli todella hauskaa. Vito oli ihan innoissaan ja minä kestin kyydissä. Videolta näkee tehtäviä, joita teimme. Eniten kommenttia taidettiin saada vauhdista, jota Vitolla tosiaan oli hieman liikaa... Minä taas sain noottia siitä, että saisin ratsastaa enemmän, enkä vain jättää hevosta ja antaa sen päättää mm. paikkoja. "Ratsastat vaikka mieluummin huonot paikat kuin jätät hevosen yksin", oli mielestäni aika osuvasti sanottu ja ymmärsin heti, että minun pitää tosiaan alkaa ratsastaa, eikä jättää Viton tehtäväksi paikkojen katsomista. Kokenut hevonen varmasti osaisi katsoa oikeat paikat esteille, mutta Vito ei sitä kyllä todellakaan osaa, joten minun tulisi todellakin olla enemmän sen apuna ja tehdä päätöksiä, vaikka sitten niitä huonoja.

Videolta näkeekin kohtia, joihin en vain nähnyt paikkaa ja jätin Viton yksin. Silloin tullaan yleensä ihan liian lähelle tai aivan liian kauas, jonka vuoksi on todella hyvä, että esteet pysyvät näin matalina. Videolta näkee myös, kuinka Vito vaihtaa monesti esteen jälkeen väärän laukan. Opettajan neuvosta annoin sen laukata väärää laukkaa, jotta se oppisi hieman ajattelemaan missä laukassa laskeutua esteeltä. Näistä monista virheistä huolimatta olin todella onnellinen tunnin jälkeen. Meillä molemmilla oli ihan superhauskaa ja se jos joku on tärkeää!
.
.
Jostain syystä tämän postauksen kirjoittaminen oli todella vaikeaa ja tekstikin on sen näköistä ja pituista. Toivotaan, että ensi kerralla ratsastuksen lisäksi myös kirjoittaminen sujuisi!:D

2 kommenttia:

  1. Hienot! Ja tuossahan näytti olevan juuri hyvä rytmi esteille! :) Ja nuo paikka- ja laukkavirheet lähtee korjautumaan kun pääsette enemmän hyppimään. Siistiä menoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Inka! Ihana kuulla tuollaista :)!!

      Poista