maanantai 4. kesäkuuta 2018

Samos vei sydämeni


Olin pari viikkoa sitten tähänastisen elämäni parhaalla lomamatkalla. Olimme äitini kanssa pienellä Kreikan saarella: Samoksella. Samosta mainostettiin rauhalliseksi ja perinteiseksi Kreikan matkakohteeksi ja kuvaus osoittautuikin oikeaksi: juurikin sellaiseksi kohteeksi, jota toivonkin. Samos sijaitsee niin lähellä Turkkia, että saarelta näkyy jopa sen rannikko.  Me asuimme viikon ajan Pythagorion-nimisessä kylässä, joka sijaitsee saaren kaakkoisrannalla. Kuten kuvista näkyy, kylä oli jyrkässä mäessä ja kadut olivat kapeita.  Hotellimme sijaitsi juuri sopivalla etäisyydellä kaikkialta: pienen kävelymatkan päästä alkoi seitsemän kilometrin mittainen pikkukiviranta ja satama oli vain muutaman sadan metrin päässä. Vaikka satama olikin täynnä erilaisia ravintoloita ja kuppiloita ja hotelleja löytyi joka nurkan takaa, oli kaupunki kuitenkin omalla tavallaan todella perinteinen. Tavallisia kreikkalaisia asui hotellejen välisissä asuinnoissa ja meistä jopa tuntui, että erotuimme turisteina valtajoukosta. Yövyimme Remezzo-nimisessä hotellissa, jota piti erittäin lämminhenkinen, vanhempi pariskunta. Hotelli oli ihana: rauhallinen ja suloinen. Kaunista Kreikan sinistä löytyi yleisistä tiloista, kun taas huoneemme oli väriltään mintunvihreä. Kokonaisuudessaan koko paikka: niin hotelli kuin kyläkin olivat aivan upeita! 



Lomamme pääaktiviteetti oli rentoutuminen rannalla makoillen. Meille sattui lähes joka päivä upea keli. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli joka päivä reilusti yli 25 astetta. Ranta ei ollut hiekkaa, vaan pientä pyöreää kiveä, jonka päällä oli yllättävän hyvä ottaa aurinkoa. Kävin uimassa monta kertaa ja vesi oli ihanan lämmintä, vaikka aallokko olikin joka päivä aika voimakas. Ainut hieman huonompi ilma sattui juuri sille päivälle, jolle olimme varanneet risteilytyyppisen retken. Pieni laiva lähti satamasta vieden meidät kauemmas rannalle, jossa syötiin ja käytiin uimassa. Tällä rannalla vesi oli ihan turkoosia ja paikka oli niin suojaisa, ettei tuuli nostattanut aaltoja. Vaikka menomatkalla meinasikin jäätyä, oli tulomatka jo vähän aurinkoisempi ja matka mukavampi. 



Kreikkalainen ruoka jakaa mielipiteitä ja alkuloman maisteltuani perinneruokia ja -juomia, päädyin viimeisinä päivinä syömään useampaan otteeseen pizzaa. Vegaanisesta ruuasta oli ihan turha edes haaveilla. Kasvisvaihtoehtoja kyllä oli, mutta valitettavasti kaikkiin kasvisruokiin oltiin käytetty rennomalla kädellä juustoa. Syön yleensä kaikki ruaat, vaikka en oikein pitäisikään, mutta yhden poikkeuksen jouduin tällä reissulla tekemään. Toisena iltana tilasimme äitini kanssa molemmat moussakaa ja jostain syystä se jäi minulta kyllä miltei kokonaan syömättä. Loppulomasta en uskaltanut sitä enää tilata, eikä vastaavanlaisia makuelämyksiä onneksi tullutkaan vastaan. Toinen mainitsemisen arvoinen makuelämys oli kreikkalainen perinnejuoma ouzo, joka on siis anisviinaa. Oltiin ensin vähän turisteja, kun juotiin sitä raakana, jolloin se maistui ihan hirveältä. Toisella kerralla, veteen sekoitettuna, se maistui jo paljon paremmalta. 



Vuokrasimme pyörät muutamana päivänä ja pyöräilimme pidemmälle rantaa pitkin, sekä toiseen kylään: Mytiliniin. Matka oli aika rankka: käytännössä pelkkää ylämäkeä melkein 30 asteen helteessä, mutta reissu oli sen arvoinen! Vaikka Mytilinin kylä olikin todella pieni ja mitäänsanomaton, olivat matkan varrella näkyvät maisemat aivan upeat. Harmittaa, etten tajunnut ottaa yhtään kuvaa tai videota, sillä nämä maisemat olivat todellakin näkemisenarvoiset! Kahden pyörän vuokraaminen maksoi vain 15 euroa päivältä. Pyörät olivat ihan toimivat muuten, mutta voimmakkaammin jarruttaessa kuului molemmista pyöristä aivan järkyttävä ääni. Oli kyllä aika koomista rullailla alas Mytiliinistä, kun jarrut huusivat kovempaa kuin mikään muu ääntätuottava asia sillä hetkellä.



Käytiin myös kiertelemässä muutamat nähtävyydet. Ensimmäisenä kävimme äitini toiveesta arkeologisessa museossa. En ole yhtään museoihmisiä, joten sanomattakin varmasti selvää, että savipyttyjen katselu oli hieman uuvuttavaa... Seuraavaksi käväisimme linnassa nimeltä Castle of Lykourgos. Se oli kyllä kaunis, vaikkei nähtävää ollutkaan paljoa. Nämä molemmat nähtävyydet olivat Pythagorionissa. Äitini olisi halunnut käydä vielä Eupalinoksen tunnelleilla, jotka olivat käsittääkseni vanhoja vesijohtoja, mutta jätettiin se kuitenkin väliin, kun matkaa olisi sinne ollut puhelimeni mukaan yli neljä kilometriä, eikä meillä ollut kyseisenä päivänä pyöriä käytössä. Pythagorionista olisi löytynyt vielä Heran temppeli ja Pythagoran luola, mutta niissä ei kuitenkaan käyty. Saarelta olisi siis löytynyt paljon historiaa, mutta itseäni kiinnosti enemmän kulttuuri kuin historia, jonka vuoksi ei näissä kohteissa paljoa pyöritty. 



Kokonaisuudessaan Pythagorion oli aivan loistava valinta lomakohteeksi: ei todellakaan mikään nuorten bilepaikka, vaan ennemmin vanhahtava ja lämminhenkinen kylä, jossa tapasi kaikenikäisiä kreikkalaisia. Olisin voinut jatkaa tätä lomaa loputtomiin ja olenkin aivan varma, että jossain vaiheessa menen vielä takaisin. Kiitos Kreikka, Samos ja Pythagorion, sekä ennen kaikkea äitini, jolta sain tämän matkan ylioppilaslahjaksi: lahjoista parhaimman. 

Alla olevista linkeistä pääsee katsomaan ottamani videokoosteet muutamalta päivältä. Ensimmäiseltä videolta näkyy ainakin toisen päivän pyöräilyä, museo, linna ja risteilyä ja toiselta videolta kylää, rantaa ja hotellia:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti