torstai 23. elokuuta 2018

Lainaratsulla valmennuksessa


Kouluvalmennuspostausta toisensa jälkeen. Lupaan, että seuraava postaus ei tule käsittelemään minkäänlaista valmennusta, vaan luvassa on jotain paljon jännittävämpää! Tällä kertaa paneudutaan kuitenkin viimeisimpään kouluvalmennukseen, jossa minulla ei ollutkaan ratsuna sitä tuttua ja turvallista omaa, vaan lainaratsu, jolla olin ratsastanut tasan yhden kerran aikaisemmin...


Sain lainaan Ronda-nimisen tamman Viton vielä parannellessa suuta raspauksen jäljiltä. Rehellisiä kun tässä ollaan: olin ihan hukassa koko tunnin. En ole ratsastanut pitkään aikaan millään muulla hevosella kuin Vitolla, joten vieraalla hevosella ratsastaminen oli aikamoinen shokki. Haluaisin kyllä kovasti ratsastaa enemmän muillakin hevosilla, mutta se on ollut jo pitkään vaikeasti järjestettävissä oleva asia. Kun tottuu siihen yhteen tiettyyn hevoseen, tuntuu muilla ratsastaminen todella vaikealta ja jopa vähän jännittävältä.


Valmennus aloitettiin ravaamalla kevyttä ravia kenttää ympäri. Minulla oli jo tässä vaiheessa ongelmia. En meinannut saada Rondaa liikkumaan eteen millään. Se varoi ohjastuntumaa niin paljon, että ravaamisesta ei meinannut tulla mitään. Sain vähän vinkkejä, jolloin meno parani hieman. Alettiin tuttuun tapaan tulemaan keskihalkaisijaa ravissa ja "tuomarin" päätyyn piti tehdä pysähdys. Ronda oli tässä kohtaa pätkittäin jopa ihan kiva ja pysähdykset onnistuivat ihan hyvin. Seuraavaksi otettiinkin jo laukkaa laukkaamalla ensin keskiympyrä ja sen jälkeen lävistäjä laukassa. Lävistäjällä kuului tehdä lisäys ja lyhyensivun keskellä pysähdys ravista. Laukka sujui meillä ihan kivasti joka kohdassa, mutta lisäys jäi joka kerralla ihan onnettomaksi...



Seuraava tehtävä oli loiva kiemuraura laukassa. Laukkaa ei siis vaihdettu kaarteen suuntaan vaan kaarre tultiin vastalaukassa. Kerran Ronda taisi vaihtaa laukan, mutta muuten oikea laukka pysyi kohtuu hyvin. Itse sain kommenttia siitä, että minun tulisi ratsastaa lähemmäs keskihalkaisijaa. Toiseen suuntaan laukka meinasi muutaman kerran tippua raviin, yrittäessäni ratsastaa parempia ja syvempiä teitä. Ronda suoritti kyllä koko ajan todella kivasti, mutta herkkäsuisena hevosena otti helposti vähän nokkiinsa, kun itse en osannut pitää kättä tarpeeksi tasaisena. Tästä seurasi se, ettei Ronda olisi halunnut oikein liikkua eteen tarpeeksi aktiivisesti. 



Valmentaja kysyi mikä on kaikista ärsyttävin kouluratsastusliike. Tietenkin menin vastaamaan etuosakäännökset ja arvatkaapa mitä seuraavaksi harjoiteltiin. En ole ikinä oikein oppinut ratsastamaan etu- taikka takaosakäännöksiä, eivätkä ne tälläkään kertaa sujuneet sen paremmin. Valmentaja kipusi jälleen ratsuni selkään ja näytti kuinka homma hoidetaan. En silti saanut käännöksiä sujumaan kunnolla, vaikka yritys oli kova. 


Alkutunnin sähläilyt pelasti lopputunti, jolloin mentiin keskiympyrällä ravia ja laukkaa välillä kooten ja välillä lisäten. Minusta hevosta on aina paljon helpompi työstää, kun saa ratsastaa pitkiä pätkiä, eikä välillä tarvitse kävellä. Nytkin sain ihan eri otteen hevoseen ja omaan ratsastukseeni, kun pääsin tekemään pitkää pätkää yhteen putkeen. Ronda alkoi olla ympyrällä pätkittäin jo todella mukavan tuntuinen. Se lyhensi laukkaa todella kivasti, kun pyysin ja alkoi jo vähän pehmenemään niskastaankin, kun pääsin "työskentelymoodiin" ja sain omaa ratsastustani korjattua. 


Vaikkei valmennus sujunutkaan ihan parhaalla mahdollisella tavalla, oli se silti käymisen arvoinen. Olen joka valmennuksessa hoksannut jotain uutta, välillä isompia juttuja ja välillä pienempiä, mutta yhtäkään kertaa en ole katunut valmennukseen osallistumista. Ronda oli oikein kiva hevonen, mutta kuitenkin omalla tavallaan aika vaikea ja herkkä. Oli ihanaa päästä ratsastamaan erilaisella kaverilla, vaikkei Vitoa kyllä voita mikään!

torstai 16. elokuuta 2018

Niin huonosti, että hävettää


Tästä valmennuksesta ei tekisi edes mieli kirjoittaa, kun se meni nin huonosti. Vito oli ihan hirveä ratsastaa ja minä ratsastin aivan uskomattoman huonosti. Ajattelin kuitenkin selvittää ajatuksiani kirjoittamalla niitä hieman ylös. 


Ensinnäkin en ollut ratsastanut Vitolla kuin ihan muutaman kerran kunnolla viime valmennuksen jälkeen. Tämän valmennuksen aikaan olin vielä töissä, joten minulla teki todella tiukkaa ehtiä ja jaksaa ratsastaa Vitoa kunnolla. Valmennusta edeltävänä päivänä ratsastin Viton läpi. Menin vähän pidemmällä ohjalla ja annoin ponin purkaa energioitaan ja liikkua kunnolla eteen. Vito tuntui ihmeen hyvältä ottaen huomioon kevyemmän jakson. 


Itse valmennuspäivänä Vito oli aivan kauhea. Se oli todella kovasuinen, mikä ei todellakaan ole sille normaalia. Sain ihan oikeasti käyttää voimaa, että sain sen väistämään ravissa, eikä meinattu siltikään onnistua kunnolla. Tehtävä oli siis aika samankaltainen kuin edellisessäkin valmennuksessa: keskihalkaisijalle ravia, josta pohkeenväistö jompaan kumpaan suuntaan. Myöhemmin nostettiin myös laukkaa lyhyensivun keskeltä ja tehtiin laukassa pääty-ympyrä, jonka jälkeen lävistäjälle ja lisäys. Vito teki lisäykset aina todella nätisti, mutta laukasta raviin siirtyminen oli jälleen työn ja tuskan takana. Minusta tuntui, että sain vetää ihan olan takaa, eikä Vito reagoinut mitenkään. Toki ratsasin itsekin todella huonosti: kädet sylissä ja ranteet jälleen maata kohti...


Valmentajakin kävi Viton selässä kokeilemassa, mikä voisi olla vialla. Vito oli hänellekin ihan samanlainen, mutta valmentajani ratsasti vähän eri tyylillä kuin minä, jolloin Vito alkoi kuunnella häntä paremmin. Kuitenkin, kun kiipesin takaisin selkään, oli Vito vähän kevyempi kädelle, muttei missään nimessä hyvä... Tehtiin loppuun vielä temponvaihteluita laukassa keskiympyrällä, jotka eivät nekään meinanneet oikein sujua. Mietittiin tunnin jälkeen yhdessä valmentajan kanssa kuolain- ja suitsiasioita. Suitset vaihtoon (taas...) ja kuolaimiakin pitäisi kokeilla erilaisia.


Pari päivää valmennuksen jälkeen tajusin, ettei kuolainten ja suitsien vaihtelu auttanut asiaa. Ainut auttava asia olisi eläinlääkäri, joka katsoisi Viton suun ja hampaat. Ei ole mahdollista, että hevonen, jota olen ratsastanut ilman turpahihnaa olisikin yhtäkkiä muuttunut hevoseksi, jonka suu pitäisi sitoa kiinni. Jotain on siis selvästi vialla siellä suussa, ja eläinlääkäri onkin tulossa sitä nyt katsomaan. 

Linkki videoon!

Edit: Huom! En tarvitse vinkkejä, enkä negatiivisia kommentteja. Postaus on kirjoitettu vähän aikaa sitten ja asia on jo hoidossa!:)

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Lomalla viimeinkin


Jes jes jee! Arvatkaa kuka on lomalla? No minä! Mutta niin on ollut Vitokin ja sen kyllä huomaa ruunan masusta. Viimeinen työpäiväni oli heinäkuun viimeinen ja siitä asti olen lomaillut ilman huolen häivää. Vai miten se menikään? Valitettavasti Vitonkin lomailu ja kevyempi liikutus tulee vain jatkumaan ja jatkumaan. Töiden vuoksi minulla teki tiukkaa ehtiä liikuttamaan Vitoa kunnolla ja silloin harvoin, kun aikaa oli, en meinannut jaksaa ratsastaa kunnolla. Herääminen aamulla kello 3.30 otti välillä sen verran koville, ettei illalla meinannut enää jaksaa keskittyä treenaamiseen... Höntsäiltiinkin Viton kanssa molemmat ihan tyytyväisinä ja nautittiin lämmöstä sen enempää stressaamatta.


Nyt vihdoin, kun minulla ei enää ole töitä, voisi kuvitella, että Vitolle olisi enemmän aikaa. Kuitenkin samana päivänä kuin työni loppuivat, loppui myös Savonlinnan asuntoni vuokrasopimus. Muutin siis takaisin Juvalle. Ihanaa olla kotona, mutta viiden kilometrin tallimatkani muuttui yli kuuteenkymmeneen kilometriin Viton jäätyä Savonlinnaan. Ihan joka päivä en siis ole jaksanut ajella tuota väliä, mutta parhaani yritän! Viton muuttaminen Juvalle ei käynyt mielessänikään, koska parin viikon päässä meitä molempia odottaa muutto Jyväskylään. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen.


En ole tainnut blogin puolella edes mainita, että pääsin opiskelemaan. Koulu alkaa ensi kuussa ja vähänkö muuten jännittää! Ihan uusi koulu, uudet ihmiset, uusi talli ja uusi kaupunki. Enkä oikeasti tunne yhtään ketään. Vuokra-asunto ollaan käyty jo tsekkaamassa ja tavaroitakin vähän siirrelty maakunnasta toiseen. Pienen stressamisen jälkeen myös Vito lähtee mukaani Jyväskylään. "Eihän sinua ja Vitoa voi erottaa", sanoi maailman parhain äitini ja kivi vyörähti sydämeltäni. Viton talliasiatkin ollaan alustavasti sovittu ja toivotaan, että kaikki sujuu myös perillä parhain päin.


Hevoseni on viime aikoina aiheuttanut minulle harmaita hiuksia, kun se on ratsastettavuudeltaan ollut aivan kauhea. Kuolaimella ratsastamisesta ei tule yhtään mitään, kun herra jännittyy heti kun ohjat ottaa tuntumalle. Huomenna minun on pakko soittaa kunnan eläinlääkärille ja pyytää joku katsomaan Viton suuhun. Se on ollut koko kesän huonompi ratsastaa, mutta viime valmennuksen jälkeen alkoivat hälytyskelloni todella soida. Kun herkkäsuinen hevonen puree kuolaimeen ja vastustaa ohjasotteita kaikin keinoin, on joku pahasti pielessä. Olen hoitanut pakolliset ratsastukset hackamorella, jolla herra on toiminut ihan kivasti ja sen lisäksi juoksuttanut. Olisin toivonut hampaisiin erikoistunutta ihmistä hoitamaan Viton suun, mutta koska se ei tällä hetkellä ole mahdollista, on kunnan eläinlääkäri tyhjää parempi vaihtoehto. Riippuen miltä Viton suu näyttää, voidaan sen hoitamista jatkaa sitten Jyväskylässä.


Asiasta sadanteen: olin lomani alussa muutaman päivän tallivahdissa omistajien ollessa reisussa. Olin siis tallilla muutamana yönä yötä ja yhdestä päivästä kuvailin vähän videotakin. Tämän kokemuksen jälkeen pitää oikeasti nostaa hattua niille, jotka pyörittävät tämän kokoisia talleja. Hoidettiin Even kanssa kahdestaan 17 hevosen perusruokinnat yms. ja voin sanoa, että kyllä oli hommaa. Puhumattakaan siitä, miten paljon enemmän töitä oikeasti tallin omistaminen vaatii, huh huh. Vaikka olikin vähän rankkaa, oli se silti myös todella kivaa ja antoisaa! Tarkempaa selittelyä voi katsoa videolta:


Linkki videoon!

Vähän takkuili taas tämä kirjoittaminen, kun en ole pitkään aikaa ehtinyt kirjoittamaan. Propsit sille, joka laskee kuinka monta typerää ja kliseistä sanontaa tästä postauksesta löytyy! :D