sunnuntai 12. elokuuta 2018

Lomalla viimeinkin


Jes jes jee! Arvatkaa kuka on lomalla? No minä! Mutta niin on ollut Vitokin ja sen kyllä huomaa ruunan masusta. Viimeinen työpäiväni oli heinäkuun viimeinen ja siitä asti olen lomaillut ilman huolen häivää. Vai miten se menikään? Valitettavasti Vitonkin lomailu ja kevyempi liikutus tulee vain jatkumaan ja jatkumaan. Töiden vuoksi minulla teki tiukkaa ehtiä liikuttamaan Vitoa kunnolla ja silloin harvoin, kun aikaa oli, en meinannut jaksaa ratsastaa kunnolla. Herääminen aamulla kello 3.30 otti välillä sen verran koville, ettei illalla meinannut enää jaksaa keskittyä treenaamiseen... Höntsäiltiinkin Viton kanssa molemmat ihan tyytyväisinä ja nautittiin lämmöstä sen enempää stressaamatta.


Nyt vihdoin, kun minulla ei enää ole töitä, voisi kuvitella, että Vitolle olisi enemmän aikaa. Kuitenkin samana päivänä kuin työni loppuivat, loppui myös Savonlinnan asuntoni vuokrasopimus. Muutin siis takaisin Juvalle. Ihanaa olla kotona, mutta viiden kilometrin tallimatkani muuttui yli kuuteenkymmeneen kilometriin Viton jäätyä Savonlinnaan. Ihan joka päivä en siis ole jaksanut ajella tuota väliä, mutta parhaani yritän! Viton muuttaminen Juvalle ei käynyt mielessänikään, koska parin viikon päässä meitä molempia odottaa muutto Jyväskylään. Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen.


En ole tainnut blogin puolella edes mainita, että pääsin opiskelemaan. Koulu alkaa ensi kuussa ja vähänkö muuten jännittää! Ihan uusi koulu, uudet ihmiset, uusi talli ja uusi kaupunki. Enkä oikeasti tunne yhtään ketään. Vuokra-asunto ollaan käyty jo tsekkaamassa ja tavaroitakin vähän siirrelty maakunnasta toiseen. Pienen stressamisen jälkeen myös Vito lähtee mukaani Jyväskylään. "Eihän sinua ja Vitoa voi erottaa", sanoi maailman parhain äitini ja kivi vyörähti sydämeltäni. Viton talliasiatkin ollaan alustavasti sovittu ja toivotaan, että kaikki sujuu myös perillä parhain päin.


Hevoseni on viime aikoina aiheuttanut minulle harmaita hiuksia, kun se on ratsastettavuudeltaan ollut aivan kauhea. Kuolaimella ratsastamisesta ei tule yhtään mitään, kun herra jännittyy heti kun ohjat ottaa tuntumalle. Huomenna minun on pakko soittaa kunnan eläinlääkärille ja pyytää joku katsomaan Viton suuhun. Se on ollut koko kesän huonompi ratsastaa, mutta viime valmennuksen jälkeen alkoivat hälytyskelloni todella soida. Kun herkkäsuinen hevonen puree kuolaimeen ja vastustaa ohjasotteita kaikin keinoin, on joku pahasti pielessä. Olen hoitanut pakolliset ratsastukset hackamorella, jolla herra on toiminut ihan kivasti ja sen lisäksi juoksuttanut. Olisin toivonut hampaisiin erikoistunutta ihmistä hoitamaan Viton suun, mutta koska se ei tällä hetkellä ole mahdollista, on kunnan eläinlääkäri tyhjää parempi vaihtoehto. Riippuen miltä Viton suu näyttää, voidaan sen hoitamista jatkaa sitten Jyväskylässä.


Asiasta sadanteen: olin lomani alussa muutaman päivän tallivahdissa omistajien ollessa reisussa. Olin siis tallilla muutamana yönä yötä ja yhdestä päivästä kuvailin vähän videotakin. Tämän kokemuksen jälkeen pitää oikeasti nostaa hattua niille, jotka pyörittävät tämän kokoisia talleja. Hoidettiin Even kanssa kahdestaan 17 hevosen perusruokinnat yms. ja voin sanoa, että kyllä oli hommaa. Puhumattakaan siitä, miten paljon enemmän töitä oikeasti tallin omistaminen vaatii, huh huh. Vaikka olikin vähän rankkaa, oli se silti myös todella kivaa ja antoisaa! Tarkempaa selittelyä voi katsoa videolta:


Linkki videoon!

Vähän takkuili taas tämä kirjoittaminen, kun en ole pitkään aikaa ehtinyt kirjoittamaan. Propsit sille, joka laskee kuinka monta typerää ja kliseistä sanontaa tästä postauksesta löytyy! :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti