torstai 16. elokuuta 2018

Niin huonosti, että hävettää


Tästä valmennuksesta ei tekisi edes mieli kirjoittaa, kun se meni nin huonosti. Vito oli ihan hirveä ratsastaa ja minä ratsastin aivan uskomattoman huonosti. Ajattelin kuitenkin selvittää ajatuksiani kirjoittamalla niitä hieman ylös. 


Ensinnäkin en ollut ratsastanut Vitolla kuin ihan muutaman kerran kunnolla viime valmennuksen jälkeen. Tämän valmennuksen aikaan olin vielä töissä, joten minulla teki todella tiukkaa ehtiä ja jaksaa ratsastaa Vitoa kunnolla. Valmennusta edeltävänä päivänä ratsastin Viton läpi. Menin vähän pidemmällä ohjalla ja annoin ponin purkaa energioitaan ja liikkua kunnolla eteen. Vito tuntui ihmeen hyvältä ottaen huomioon kevyemmän jakson. 


Itse valmennuspäivänä Vito oli aivan kauhea. Se oli todella kovasuinen, mikä ei todellakaan ole sille normaalia. Sain ihan oikeasti käyttää voimaa, että sain sen väistämään ravissa, eikä meinattu siltikään onnistua kunnolla. Tehtävä oli siis aika samankaltainen kuin edellisessäkin valmennuksessa: keskihalkaisijalle ravia, josta pohkeenväistö jompaan kumpaan suuntaan. Myöhemmin nostettiin myös laukkaa lyhyensivun keskeltä ja tehtiin laukassa pääty-ympyrä, jonka jälkeen lävistäjälle ja lisäys. Vito teki lisäykset aina todella nätisti, mutta laukasta raviin siirtyminen oli jälleen työn ja tuskan takana. Minusta tuntui, että sain vetää ihan olan takaa, eikä Vito reagoinut mitenkään. Toki ratsasin itsekin todella huonosti: kädet sylissä ja ranteet jälleen maata kohti...


Valmentajakin kävi Viton selässä kokeilemassa, mikä voisi olla vialla. Vito oli hänellekin ihan samanlainen, mutta valmentajani ratsasti vähän eri tyylillä kuin minä, jolloin Vito alkoi kuunnella häntä paremmin. Kuitenkin, kun kiipesin takaisin selkään, oli Vito vähän kevyempi kädelle, muttei missään nimessä hyvä... Tehtiin loppuun vielä temponvaihteluita laukassa keskiympyrällä, jotka eivät nekään meinanneet oikein sujua. Mietittiin tunnin jälkeen yhdessä valmentajan kanssa kuolain- ja suitsiasioita. Suitset vaihtoon (taas...) ja kuolaimiakin pitäisi kokeilla erilaisia.


Pari päivää valmennuksen jälkeen tajusin, ettei kuolainten ja suitsien vaihtelu auttanut asiaa. Ainut auttava asia olisi eläinlääkäri, joka katsoisi Viton suun ja hampaat. Ei ole mahdollista, että hevonen, jota olen ratsastanut ilman turpahihnaa olisikin yhtäkkiä muuttunut hevoseksi, jonka suu pitäisi sitoa kiinni. Jotain on siis selvästi vialla siellä suussa, ja eläinlääkäri onkin tulossa sitä nyt katsomaan. 

Linkki videoon!

Edit: Huom! En tarvitse vinkkejä, enkä negatiivisia kommentteja. Postaus on kirjoitettu vähän aikaa sitten ja asia on jo hoidossa!:)

2 kommenttia:

  1. Kiva, kun kirjoitit tästäkin aiheesta tänne blogin puolelle :) Tuntuu, että nykyisin monet kirjoittavat vain hyvistähetkistä ja taidan itsekin samaistua tähän.. Mielelläni muuten kuulisin, oliko suussa jotain vikaa vai löytyikö ongelmaan jostain muualta ratkaisua?

    welifedream.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi! Mietin jonkun aikaa julkaiseeko tätä postausta ollenkaan, mutta meni nyt kun kerta tuli kirjoitettaisiin :D

      Joo suu oli raspaamisen tarpeessa niin kuin ajattelinkin.

      Poista