perjantai 30. marraskuuta 2018

Marraskuun viimeinen


Uskomatonta, että huomenna on jo joulukuu. Itselläni ei ainakaan vielä ole yhtään joulufiilistä, vaikka olen yleensä aina ennen odottanut joulua kovasti jo alkusyksystä lähtien. Minun lukukauteni loppuu 13. päivä, jonka jälkeen kylläkin suuntaan töihin joulun ajaksi. Sain onneksi jouluaaton ja -päivän vapaaksi, joten pääsen ehkä itsekin joulutunnelmiin joulun lähestyessä. Joulukalenteria en tänä vuonna ehdi mitenkään tehdä tänne blogin puolelle. Mietin vähän aikaa, jos olisin toteuttanut sen Instagramin puolelle, mutta taitaa sekin jäädä tänä vuonna tekemättä. Sen sijaan yritän päivitellä blogiin vähän useamman postauksen, enkä vain kahta kertaa niin kuin viime kuina on tupannut käymään. 


Vito voi oikein hyvin ja pyöreästi. Pari viikkoa sitten eläinlääkäri kävi taas ultraamassa sen jalan. Sain itsekin katsoa, kuinka vamma oli parantunut ja se näytti jo paljon paremmalta. Alue oli vieläkin kirjava, muttei yhtään niin tumma kuin ensimmäisellä ultrauskerralla. Eläinlääkärin mukaan vamma on lievä ja todella pienellä alueella. Se on myös lähtenyt parantumaan hyvin, mutta ei ole vielä tietenkään kokonaan parantunut. Kävelykuurimme jatkuu siis vielä ainakin 6-8 viikkoa, jonka jälkeen jalka ultrataan taas kerran ja sitten katsotaan, saadanko jo alkaa pikkuhiljaa ravailla ja nostaa rasitusta.


Itse pääsin pitkästä aikaa taas kunnolla hevosen selkään ja ratsastamaan tällä viikolla, kun kävin Hankasalmen ratsastuskoululla puolen tunnin yksityistunnilla kämppikseni kanssa. Oli kyllä aivan mahtavaa päästä pitkästä aikaa kunnolla hommiin ja huomata, ettei kaikki taidot olekaan vielä ehtineet unohtua. Ratsuni oli tallin kiltein hevonen, hieman jäykkä ja kankea, mutta erittäin hauska tapaus. Tunnin jälkeen kaipuu kunnolla säännöllisesti ratsastamaan oli kovempi kuin koko Viton saikun aikana. Pakko varmasti keksiä joku ratkaisu tähän pulmaan ja yrittää päästä taas pian ratsastamaan. 

.
.
.

Blogi sai myös uuden ulkoasun. Pitkästä aikaa olen jopa ihan tyytyväinen tähän. Mitä mieltä te olette?

maanantai 26. marraskuuta 2018

Vesileikkejä ponin kanssa


Joku teistä saattaa ehkä muistaa viime vuonna julkaisemani postauksen nimeltään Kuvapostaus järveltä. Tänä vuonna käytiin myös ottamassa vähän syksyisempiä kuvia järvessä. Vito on aina todella innoissaan kahlaamassa, kuopimassa ja sukeltamassa. Jos joku on lukenut edellisen postauksen, tietääkin että tänä vuonna meidän kahluuleikit eskaloituivat hieman ja päättyivät omaan uintireissuuni vaatteet päällä... Näitä kuvia ottaessa oli kuitenkin todella hauskaa ja selvittiin ilman sen suurempia hankaluuksia, vaikka Vito olikin aika innokas. 

Tästä postauksesta tulee myös jatko-osa, niin kuin viime vuonnakin. Toisessa osassa tulee tuttuun tapaan olemaan samankaltaisia, metsässä otettuja kuvia. Sitä ennen taidan kuitenkin kirjoitella vähän uusia jännevamma-kuulumisia.