torstai 28. helmikuuta 2019

Karuselli

Ehdottomasti lempparikuva koko päivältä.



Totuus kuvien takaa: kuomat, haha...














Ystäväni Jyväskylästä oli meillä käymässä tässä vähän aikaa sitten. Viisi päivää meni silmänräpäyksessä mm. talleillun merkeissä. Käytiin ratsastamassa niin Vitolla ja Hartsalla kuin myös ihan ratsastustunnillakin. Viton ja Hartsan kanssa käytiin rento maastolenkki, kun taas ratsastustunnilla jouduttiin ihan kunnolla hommiin. Itsehän menin tunnilla tippumaan kokonaiset kaksi kertaa, mutta aiheesta saatan kirjoittaa ihan oman postauksensa, joten en lähde nyt avaamaan asiaa sen enempää. Viton kanssa ravailin taas maanantaina: tällä kertaa en niin hyvällä menestyksellä. Vito liikkui kyllä ihan puhtaasti, mutten itse uskaltanut sitä ratsastaa tarpeeksi eteen, jolloin se jäi koko ratsastuksen ajaksi todella tyhjäksi edestä. Nyt meillä on taas mennyt melkeinpä kaikki pohjat siihen kuntoon, etten niillä uskalla ottaa ravia. Vito onkin ollut nyt muutaman päivän lomalla, kun en sen kanssa ole uskaltautunut edes maastoon: Vitolla kun ei niitä kenkiä ole ja kaikki paikat ovat ihan peilijäätä... 

Ratsastuksen sijaan ollaan kuitenkin tehty jonkin verran hommia maastakäsin. Yksi päivä minua harmitti hirmuisesti, kun satuin juuri hevosten ruoka-aikaan tallille, enkä olisi millään halunnut keskeyttää Viton heiniensyöntiä. Kaiken lisäksi jouduttiin tekemään hommia tarhassa, sen ollessa kaikista parhaassa kunnossa. Kuitenkin alkuun petetyn näköinen Vito ei olisi lopussa laskettuani sen vapaaksi millään malttanut palata heinille. Siitä jos jostain tietää, että hevosella oli hauskaa, kun edes ruoka ei kiinnosta niin paljoa kuin hommien jatkaminen. 

Näihin kuviin palatakseni: eikö niistä tullutkin upeita? Olen aina innoissani kun puhutaan mekkokuvien ottamisesta, mutta tällä kertaa olin myös hieman skeptinen. Viisi kuukautta saikkuillut hevonen, jolla ei ole lihaksen lihasta ja keväinen ilma, jolloin kaikki on hieman nuhjuista ja inhottavaa, ei kuulostanut parhaalta mahdolliselta yhtälöltä onnistuneisiin mekkokuviin. Ystäväni sai kuitenkin napattua aivan uskottamia kuvia näissä olosuhteissa: en voisi olla yhtään tyytyväisempi! 

Johonkin kuitenkin pitää aina tarttua ja nyt saan syyttää ainoastaan itseäni... Muistelin kaksi vuotta vanhan vanhojen tanssi -mekkoni olleen sen verran pitkä, ettei helman alta näkyisi kenkiä: niinpä päädyin valitsemaan jalkaani kuomat. Kuvia ottaessa ja etenkin niitä jälkeenpäin katsoessa kuitenkin paljastui, että kuomat näkyivät alta häiritsevän paljon. Tästä syystä olen niitä koittanut parhaani mukaan muokata pois osasta kuvista. Koska en todellakaan ole tässä hommassa aloittelijaa parempi, on jälkikin sen mukaista. Olen silti sitä mieltä, että nämä muokkaukset peittoavat alta paistavat kuomat, mutta tiedostan että joku muu olisi osannut tehdä työn varmasti paljon siistimmin, haha. 

.
.
.

Mitä mieltä olet kuvista? Löytyikö lempparikuvaa?

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Vitolla saa taas ravata

Edellisiä jännevammapäivittelyjä:



Vähän yli viisi kuukautta sai Vito kävellä, mutta nyt saatiin vihdoin lupa ottaa liikutukseen mukaan ravia. Eläinlääkäri kävi siis ultraamassa jalan taas 11. päivä. Jänne on kuulemma parantunut todella hyvin, eikä ultrassa näkynyt enää yhtään harvakaikuisuutta. Liikutuksen lisääminen täytyy kuitenkin aloittaa varovasti, rasitusta pikkuhiljaa nostamalla. Ohjeeksi saatiin viisi minuuttia ravia kahtena päivänä viikossa, josta sekä päiviä, että aikaa aletaan nostamaan, edellytäen ettei jalka reagoi rasituksen nostoon. Hyvällä tuurilla voidaan jo kahden kuukauden päästä olla takaisin normitreenin parissa. 

Ensimmäisen ravikerran jälkeen fiilikset olivat uskomattomat. Viiden kuukauden aikana ehti jo useampaan kertaan ajatella, ettei ehkä enää koskaan pääse ravaamaan hevosellaan siitäkin huolimatta, että jänteen paranemisenuste olikin alusta asti hyvä. Nyt ollaan ravailtu jo muutaman kerran ja Vito on ollut joka kerralla todella hyväntuntuinen. Toivotaan, että hyvä meno jatkuu, eikä meille nyt tulisi enää mitään suurempia takapakkeja. 

Takapakeista puhuttaessa tulikin mieleen, että Vito on viime aikoina ollut aivan kamalan energinen. Sitä ehtii aina talven aikana unohtaa, kuinka vaikea tuo eläin osaa keväisin olla. Varsinkin nyt kun takana on ne viisi kuukautta pelkää kävelytystä, on selässä pysyminen ollut joinakin päivinä hieman epävarmaa. Erittäin kovalla tuulella ja lumien tippumisella on varmasti myös iso osa Viton hankalaan käytökseen. Se on aina keväsin kuin viritetty jousi, joka voi milloin tahansa ponnahtaa suuntaan tai toiseen. Aina ollaan kuitenkin pärjätty sen kanssa, eikä tämä kevät tule olemaan poikkeus, vaikka vähän tarkempi saakin olla.


Klippasin tässä yksi päivä Vitolle molempiin kupeisiin "vauhtiraidat". Se on nyt plussakelien myötä alkanut hikoilla paksun talviturkkinsa kanssa, joten ajattelin että ponilla voisi olla mukavampi, jos turkkia ei olisi ihan niin paljoa. Saikkuilun takia sen kuntokin on nyt niin pohjalukemissa, että klippaaminen saattoi olla ihan hyvä päätös. Kokonaan en halunnut karvoja ajella, joten päädyin vain raitojen vetämiseen. Jälki ei ole todellakaan kaunista, mutta eiköhän pääasia ole, että Vitolla on helpompi olla. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun klippaan ja käytössä oli oikean klipperin sijaan koiran trimmeri, joka kylläkin toimi ihan hyvin. Vito ei olisi millään jaksanut seisoa paikoillaan, mutta olen silti ihan tyytyväinen siihen, koska se kuitenkin antoi klipata todella hyvin. Vielä vuosi sitten Vito olisi varmasti hyppinyt seinille, jos olisin mennyt sen luokse klipperin kanssa. Etuosaan se ei oikein antanut koskea, vielä kun tyhmänä jätin sen viimeiseksi... Saa nähdä ajellaanko sitä edestä ollenkaan vai jääkö raidat tuollaisiksi vähän hölmön näköisiksi, haha.

.
.
.

Päivittelen taas pian, miten meidän kuntoutusoperaatio on edennyt! 

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Viisi vinkkiä ylioppilaskirjoituksiin


Eikös kohta ole aika, jolloin tämän kevään abiturientit jäävät lukulomalle valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin? Kirjoitin itse viime keväänä ylioppilaaksi ja muistan, kuinka paljon kirjoitukset jännittivät ja stressasivat silloin. Jos joku tätä lukeva on nyt siinä stressavassa tilanteessa, että muutaman kuukauden päästä olisi edessä jonkin reaalin kirjoitukset, kannattaa lukea nämä vinkit läpi. 

Meinasin ensin kirjoittaa tämän postauksen kaikkien aineiden näkökulmasta, mutta lähemmän tarkastelun jälkeen tajusin, ettei minulla riitä tarpeeksi vinkkejä muuhun kuin psykologian realiin valmistautumiseen. Suurinta osaa vinkeistä voi kuitenkin varmasti soveltaa myös muihin reaaleihin tai vaikka pääsykokeisiin valmistautumiseen. Itse kirjoitin näillä vinkeillä psykologiasta E:n ja muistaakseni se jäi muutamaa pistettä vajaaksi L:stä. Kaikkien mielestä oma koe on varmasti se kaikista hankalin, mutta ainakin omasta mielestäni kevään 2018 koe oli oikeasti hankala verrattuna esimerkiksi edeltävän syksyn kokeeseen. 


1. Kääntökortit:

Tämä on ihan paras mahdollinen tapa oppia käsitteitä ja tutkijoita/tutkimuksia: toiselle puolelle korttia kirjoitetaan käsite ja kääntöpuolelle selitys. Itse tein näitä myös tutkijoiden nimillä eli toiselle puolelle kirjoitin nimen ja toiselle puolelle tutkimuksen tai teorian, jota kyseinen henkilö edusti.  Itsehän olin sen verran laiska, että opettelin tutkijoiden nimistä vain sukunimet, mutta sekin oli parempi kuin ei mitään. Näissä kaikista tärkeintä on kirjoittaa omin sanoin, eikä kopioida suoraan kirjasta, koska ulkoaopettelemalla ei lopputulos ole todellakaan yhtä hyvä kuin oikeasti asioita käsittelemällä. Näitä kortteja kun ei hävitä, voi niitä käydä läpi uudestaan ja uudestaan, kunnes kaikki käsitteet ja nimet ovat hallussa. Itse käytän tätä tekniikkaa nytkin lukiessani kauppakorkean pääsykokeisiin ja en voi muuta kuin oikeasti suositella.

2. Tutkijoiden ja tutkimusten tunkeminen kaikkialle:

Etenkin psykologia on aineena sellainen, että siitä on vaikea kirjoittaa tieteellistä vastausta. Vastauksesta tulee helposti ympäripyöreää ja mihinkääperustamatonta mututietoa, josta ei luonnollisesti pisteitä paljoa heru. Meille painotettiin kertauskurssilla, että kaikki mitä vastauksessa väittää, pitää perustella jollakin teorialla tai tutkimuksella. Itse tungin kirjoituksissa tutkijoita ja teorioita ihan joka väliin, sellaisiinkin johon niitä oikeasti sai tunkemalla tunkea ja se selvästi kannatti. Tiedän, ettei se tunnu yhtään luonnolliselta ja voi olla todella vaikeaakin, mutta kannattaa oikeasti yrittä, koska se toimii takuuvarmasti. Trust me, tunkekaa tutkimuksia kaikkialle!

3. Vanhojen yo-kokeiden tekeminen:

Tätäkään en varmasti olisi tajunnut, jos emme olisi kertauskurssilla keskittyneet vain ja ainoastaan vanhoihin tehtäviin vastaamiseen. Kun tutustuu etukäteen tehtävätyyppeihin, ei itse kokeessa pitäisi tulla minkäänlaista shokkia siitä, miten erilaisia yo-kokeiden kysymykset voivat olla verrattuna kurssikokeiden kysymyksiin. Yo-kysymykset ovat etenkin psykologiassa usein todella soveltavia, joten kysymyksiin vastaaminen saattaa olla alkuun hankalaa, etenkin jos on tottunut selkeisiin kysymystyyppeihin, joista huomaa heti mitä vastaukselta haetaan. Itselläni oli aikamoinen opetteleminen tässä, koska en ole koskaan ollut hyvä tekemään tehtäviä, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta. Vanhojen yo-kokeiden tekeminen kuitenkin kehitti sen verran, että itse kirjoituksissa nämä tehtävät eivät tulleet yllätyksinä ja niihinkin osasi vastata. Esseemuotoisia tehtäviä harjoitellessa ei muuten aina tarvitse kirjoittaa kokonaista esseetä, vaan voi esimerkiksi listata olennaisia asioita ranskalaisilla viivoilla ja kirjoittaa vain esseen aloituksen ja lopetuksen.

Täältä löytyy: vanhoja ylioppilaskokeita harjoiteltavaksi. 

4. Jyrki Rossin videot:

Kun kaikki muut keinot on käytetty, on aika turvautua Jyrki Rossin videoihin, haha. No ei vaan, Rossin YouTube-kanava kannattaa oikeasti ottaa seurantaan, etenkin jos on kirjoittamassa psykologiaa. Silloin kun itse valmistauduin kirjoituksiin, löytyi kanavalta videoituna kertauskurssien oppitunteja psykologiasta, mutta muistaakseni myös joistakin muistakin aineista. Nyt nopean vilkaisun jälkeen kanavalla näyttää olevan vanhojen oppituntivideoiden lisäksi paljon uutta materiaalia mm. ihan oikea videokurssi. Kannattaa edes vilkaista näitä videoita, koska ainakin itse opin paljon niitä kuuntelemalla. Video on myös kätevää laittaa pyörimään ja kuunnella samalla kun on esimerkiksi lenkillä ja mikä parasta, ei videoiden katsominen maksa mitään.

Klikkaa tästä: Jyrki Rossin kanavalle. 


5. Vapaa-aika:

Viimeinen, mutta oikeasti ehkä tärkein vinkki, jota ei missään nimessä saa unohtaa: vapaa-ajan pitäminen. Itse pääsin rentoutumaan opiskelun lomassa parhaiten tallilla ja hevosen selässä. Keväällä lupasin itselleni olla ottamatta stressiä hevoseni liikutuksesta, koska stressiä oli jo tarpeeksi tulevien kirjoitusten takia. Koko viime kevät lähinnä maastoiltiinkin Viton kanssa, koska koin sen parhaaksi tavaksi rentoutua ja liikuttaa hevosta, ottamatta siitä stressiä. Kannattaa siis etsiä itselleen jotakin vastapainoa jatkuvan opiskelun rinnalle, vaikka siihen kuluisikin aikaa, jota voisi käyttää opiskeluun. Itse ainakin huomasin, että on paljon tehokkaampaa opiskella vähemmän aikaa ja käyttää sitä aikaa myös harrastuksiin kuin yrittää opiskella mahdollimman monta tuntia tekemättä mitään muuta. Ei kannata olla liian vaativa itselleen: kaikki kokeet voi aina uusia, jos ne eivät ensimmäisellä kerralla mene nappiin. 


.
.
.

Ei muuta kuin tsemppiä kaikille tänä keväänä kirjoittaville ja onnea niille, joilla tämä koitos on jo ohi, haha!