keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Vitolla saa taas ravata

Edellisiä jännevammapäivittelyjä:



Vähän yli viisi kuukautta sai Vito kävellä, mutta nyt saatiin vihdoin lupa ottaa liikutukseen mukaan ravia. Eläinlääkäri kävi siis ultraamassa jalan taas 11. päivä. Jänne on kuulemma parantunut todella hyvin, eikä ultrassa näkynyt enää yhtään harvakaikuisuutta. Liikutuksen lisääminen täytyy kuitenkin aloittaa varovasti, rasitusta pikkuhiljaa nostamalla. Ohjeeksi saatiin viisi minuuttia ravia kahtena päivänä viikossa, josta sekä päiviä, että aikaa aletaan nostamaan, edellytäen ettei jalka reagoi rasituksen nostoon. Hyvällä tuurilla voidaan jo kahden kuukauden päästä olla takaisin normitreenin parissa. 

Ensimmäisen ravikerran jälkeen fiilikset olivat uskomattomat. Viiden kuukauden aikana ehti jo useampaan kertaan ajatella, ettei ehkä enää koskaan pääse ravaamaan hevosellaan siitäkin huolimatta, että jänteen paranemisenuste olikin alusta asti hyvä. Nyt ollaan ravailtu jo muutaman kerran ja Vito on ollut joka kerralla todella hyväntuntuinen. Toivotaan, että hyvä meno jatkuu, eikä meille nyt tulisi enää mitään suurempia takapakkeja. 

Takapakeista puhuttaessa tulikin mieleen, että Vito on viime aikoina ollut aivan kamalan energinen. Sitä ehtii aina talven aikana unohtaa, kuinka vaikea tuo eläin osaa keväisin olla. Varsinkin nyt kun takana on ne viisi kuukautta pelkää kävelytystä, on selässä pysyminen ollut joinakin päivinä hieman epävarmaa. Erittäin kovalla tuulella ja lumien tippumisella on varmasti myös iso osa Viton hankalaan käytökseen. Se on aina keväsin kuin viritetty jousi, joka voi milloin tahansa ponnahtaa suuntaan tai toiseen. Aina ollaan kuitenkin pärjätty sen kanssa, eikä tämä kevät tule olemaan poikkeus, vaikka vähän tarkempi saakin olla.


Klippasin tässä yksi päivä Vitolle molempiin kupeisiin "vauhtiraidat". Se on nyt plussakelien myötä alkanut hikoilla paksun talviturkkinsa kanssa, joten ajattelin että ponilla voisi olla mukavampi, jos turkkia ei olisi ihan niin paljoa. Saikkuilun takia sen kuntokin on nyt niin pohjalukemissa, että klippaaminen saattoi olla ihan hyvä päätös. Kokonaan en halunnut karvoja ajella, joten päädyin vain raitojen vetämiseen. Jälki ei ole todellakaan kaunista, mutta eiköhän pääasia ole, että Vitolla on helpompi olla. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun klippaan ja käytössä oli oikean klipperin sijaan koiran trimmeri, joka kylläkin toimi ihan hyvin. Vito ei olisi millään jaksanut seisoa paikoillaan, mutta olen silti ihan tyytyväinen siihen, koska se kuitenkin antoi klipata todella hyvin. Vielä vuosi sitten Vito olisi varmasti hyppinyt seinille, jos olisin mennyt sen luokse klipperin kanssa. Etuosaan se ei oikein antanut koskea, vielä kun tyhmänä jätin sen viimeiseksi... Saa nähdä ajellaanko sitä edestä ollenkaan vai jääkö raidat tuollaisiksi vähän hölmön näköisiksi, haha.

.
.
.

Päivittelen taas pian, miten meidän kuntoutusoperaatio on edennyt! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti