tiistai 7. toukokuuta 2019

Hetken kaikki oli hyvin


Kuvat ovat toissa viikon sunnuntailta. Käytiin toista kertaa tänä keväänä pellolla laukkaamassa ja siskoni pääsi ottamaan meistä kuvia. Ensimmäisille maasto-/peltolaukkakerralle laitoin Vitolle varmuuden vuoksi gramaanit. Se oli ehkä kuitenkin hieman turhaa, koska poika käyttäytyi tuttuun tapaan oikein kiltisti. Näissä kuvissa meillä on vielä martingaali, koska vaikka uskaltauduinkin jo luopumaan gramaaneista, halusin kuitenkin jotakin turvaa, jos Vito olisikin päättänyt ottaa enemmän kuumaa pellolla laukkaamisesta tai esimerkiksi naapurin lehmistä. Ollaan kavereiden kanssa vitsailtu siitä, että Vito näyttää näissä kuvissa ihan kenttähevoselta: ehkäpä juuri tuon martingaalin takia. 

Pitäisi kaikkiin kuvauksiin saada lehmät näköetäisyydelle, niin saisi yhtä ryhdikkäitä kuvia kuin tämä :D



Viime postauksessa kirjoitin, että ollaan päästy kunnolla taas palailemaan takaisin treeniin. Muutaman viikon ajan ehdinkin olla taas maailman onnellisin tyttö: päästiin Viton kanssa ottamaan maastossa laukkaa, ratsastamaan pellolla ja jopa osallistumaan ensimmäiseen kouluvalmennukseen sitten kesän. Pitkästä aikaa kaikki tuntui menevän niinkuin pitikin. Vito liikkui mielellään ja jalka ei reagoinut nostettuun rasitukseen. Onnea ei kuitenkaan ehtinyt kestänyt kauaa... 



Vappuaaton iltana suuntasin tallille mielessäni juoksuttaa Vito nopeasti kentällä. Ruuna kuitenkin tuli minua tarhassa vastaan todella rajusti ontuen ja nopea tallikäynti venyi monen tunnin huoleksi ja odottamiseksi. Nähtyäni sen ontumisen olin aivan varma, että jalka on vähintään murtunut ja mielessäni ehti risteillä kaikki mahdollinen aina lopettamiseen saakka. Laitoin heti viestiä tallinomistajalle, joka tuli myös katsomaan Vitoa. Tunnusteltiin kaikki jalat läpi, mutta mikään ei tuntunut normaalistapoikkeavalta. Jalka, jota Vito ontui oli selkeästi oikea etunen, eli juuri se "terve" etujalka. Seuraavaksi soitin töihin ja kysyin neuvoa sieltä. Lähetin videonkin ja sain varmankuuloisen vastauksen: ontuma tulee kaviosta. 



Hetken kuluttua sain kiinni myös eläinlääkärin. Puhuttiin puhelimessa ja sain vahvistuksen epäilyyn: ontuma tuli kaviosta. Eläinlääkäri epäili kahta vaihtoehtoa: joko kyseessä olisi kaviopaise tai sitten kavioluun murtuma. Eläinlääkäri kertoi myös olevansa kiinni klinikalla, niin että pääsisi katsomaan jalkaa aikaisintaan kuun lopulla. Hän ehdotti kuitenkin myös kengittäjälle soittamista, jotta saataisiin ammattilainen kokeilemaan kaviota mm. pihdeillä. Olin aika varma, että kengittäjä saattaisiin paikalle vasta muutaman päivän kuluttua, koska päiväksi osui juuri vappuaatto... Olin aivan hämmästynyt, kun tallinpitäjä soitti kengittäjälle ja ilmoitti sitten minulle kengittäjän pääsevän paikalle vaikka heti. 



Hetken kuluttua kengittäjä olikin jo katsomassa kaviota. Selvää paisekohtaa ei kaviossa näkynyt, mutta pihdeillä löydettiin kohta, jota Vito aristi rajusti. Kengittäjä vuoli kohtaa ohuemmaksi, muttei kuulemma uskaltanut lähteä avaamaan sitä, sillä selkeää kohtaa ei näkynyt. Tehtiin jalkaa haude, annettiin Vitolle kipulääkettä ja jätettiin se karsinaan seisomaan. Seuraavana päivänä Vito pääsi kuitenkin jo pihalle, koska se riehui enemmän tallissa yksin kuin tarhassa. Haudetta vaihdettiin joka päivä ja samalla Vito sai kipulääkettä lisää. Viisi päivää Vito ontui ihan kunnolla ja olin jo varma, ettei jalka parane ollenkaan. Sunnuntaina tallille mennessäni käveli Vito tarhassa vastaan kuitenkin jo hyvin. Se varasi painoa myös oikealle jalalle ja astui sille ihan kunnolla. 



Samana iltana kengittäjä kävi taas katsomassa jalkaa. Aiemmin kengättömänä elänyt Vito kengitettiin nyt edestä ensimmäistä kertaa. Kenkä tukee nyt kaviota ja sen on ainakin tarkoitus ennaltaehkäistä, ettei Vito jatkossa astuisi mihinkään mikä voisi mahdollisesti aiheuttaa kaviopaiseen. Kaviosta ei kuitenkaan edellenkään löytynyt paisetta, jota olisi ollut mahdollista puhkaista. Tällä hetkellä epäilläänkin siis pelkkää mustelmaa/ruhjetta, joka on johtunut esim. maastossa kiveen astumisesta. Tämä tuntuu todennäköiseltä vaihtoehdolta, koska muutama viikko sitten maastoiltiin heti seuraavana päivänä kavioiden vuolusta. Jo silloin maastossa tunnustelin Viton ontuvan ravissa, mutta ajateltiin sen olevan vain kavioiden arkomista vuolun jäljiltä, varsinkin kun ontuma lakkasi ja Vito liikkui taas kaikissa askellajeissa puhtaasti muutamaa päivää myöhemmin. 



Nyt rajusti alkaneesta ontumasta on kulunut tasan viikko. Vito ei enää onnu käynnissä ja varaa painon tasaisesti molemmille etusilleen. Eilen juoksuttaessani sitä, se kuitenkin ontui vielä "paisejalkaa" ravissa sisäjalkana. Siinäkin se ravasi aina hetken puhtaasti ja sitten taas hetken arkoen. Seuraillaan tilannetta ja toivotaan, että tämä nyt paranisi vain levolla tai muuten on oltava taas yhteydessä eläinlääkäriin. Vito näyttää onneksi todella selkeästi aina, kun siihen sattuu, joten ei tule vahingossakaan liikutettua hevosta, joka on kipeä. Tänään Vito sai kokonaan vapaan ja huomenna katson taas, miten se liikkuu liinan päässä. 



Kyllä alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään tämä jatkuva saikkuileminen... Varsinkin, kun hetken menee aina niin hyvin ja sitten tuleekin taas jo seuraava isku vasten kasvoja. Haluaisin niin kovasti jo päästä treenailemaan kunnolla parhaan pojan kanssa, mutta katsotaan nyt tuleeko siitä koskaan mitään, jos meno jatkuu aina tällaisena. Olisipa varaa harrastaa isommassa mittakaavassa, kun tällä hetkellä tilanne on aina se, että jos oma hevonen saikkuilee, ei ratsastamaan pääse kuin jotakin satunnaisia kertoja joskus ja jouluna. Pitäisi vain yrittää pysyä positiivisena, mutta se on välillä niin vaikeaa, kun siihen rakkainpaan hevoseen koskee, eikä voi itse tehdä muuta kuin parhaansa: joka ei tunnu ikinä riittävän. 

Suuri, suuri, suuri KIITOS kuuluu kuitenkin kaikille ihanille, ammattitaitoisille ja avuliaille ihmisille, joita ollaan Viton kanssa saatu elämäämme. Ilman tällaista tukijoukkoa olisin vielä paljon kädettömämpi kuin nyt, haha. 




Viime postauksessa sanoin, etten enää ratsasta miedän Kiefferillä... Hupsista keikkaa, mikäs se näissäkin kuvissa on siellä selässä?

Rakkaista rakkain ♥